Inari

Daerrva!! Sanoo kuulkaas kylänmies kun etelän vetelä painaa laukussa leipää ja piimää vaan morjenstamaan täällä pohjoisessa. Mutta tervehtimiset sikseen ja lisää asiaa pohjoisen maisemista. Etelän lomakohteiden, eli Levin ja Saariselän jäljiltä mennäänkin sitten ”Lapin kehäkolmosen” ulkopuolelle, eli Inariin. (edellisen hassuttelun keksin ihan itse) Inarissa pysähdyimme muutamaksi päiväksi ja tarkoitus oli, ylläripylläri taas kammeta fillarin selkään ja tutkia mitä Loirin takapihan metsät ovat syöneet.

Heti saavuttuamme ja mukavasti majoituttuamme paikallisen leirintäalueen mökkiin, päätimme lähteä tutkimaan millainen on Pielpajärven erämääkirkko. Nopea kuukletus ja fillarifoorumilla joku on käynyt siellä konkelillakin, eli let’smenoks. Nooh, sanottiinhan siinä, että fillari saa kantaa aikalailla ja sehän tuli selväksi. Inarissa siis reitit ovat ihan vaan retkeilyreittejä ja jos on tarpeeksi hullu niin joku lähtee niitä myös fillarilla koluamaan.

Pielpajärven reitti on n. 4,5km yhteen suuntaan, joten sehän olisi hyvä iltalenkki meille. Tietenkin todella kivinen maasto ja tekniset ajo-osuudet hieman tekivät retkestä työlään ja moni vastaantulija katsoikin hieman kieroon kun koluttiin fillareilla kivikkoa eteenpäin, mutta kyllä muuten parani ajotekniikka ja tasapaino tällä reissulla. Ja renkaat kuluivat kivasti.

Erämaakirkko itsessään on todella hieno paikka ja 1760-luvulta mökki on jäpittänyt korvessa. Muutaman kerran vuodessa kirkossa pidetään oikein tilaisuuksia ja häitä. Reittiä ei missään nimessä voi suositella fillarilla kuljettavaksi, ellei ole hieman Hüllü.

Hengellisen reissun jälkeen päätimme suunnata seuraavaksi Otsamotunturille, joka kohoaa Inarin kirkonkylän lähettyvillä. Matkaa kylältä tulee n.9km suuntaan ja reitti on jälleen retkeilyreitiksi merkitty.

Jäniskosken silta on melko huumaava paikka.

Ohessa näppäränhauska video Otsamon taistelusta

Reitti osoittautui jälleen todella haastavaksi kulkea maastopyörällä. Ajettavaa on kuitenkin ihan hyvin, sanotaanko 3/4osaa ja loput jälleen ilmeisesti Inarin metsille tyypillistä kivikkoa. Ajoimme siis kirkonkylältä Otsamolle ja otsamon päivätuvalla makkaran grillailun jälkeen jatkoimme Rovajärven suuntaan ja palasimme maantien pientareita pitkin takaisin sivistyksen pariin.

Inarin Kirkonkylän lähimaastot ovat siis myös hieman varauksella soppeleita maastopyöräilyn ystäville. Maasto on melko kivistä ja reitit kuluneita kivikoita, mutta kyllä siellä selviää. Muuta hauskaa tekemistä Inarissa on mm. Inari-risteily ja kannattaa käydä myös Lemmenjoen kansallispuistossa tsekkaamassa reittejä. Itse kävimme jalan patikoimassa Lemmenjoella, jossa muuten myös saa ajella fillarilla, vinkvink!!!

Ukonsaari

Ukonsaarelta avautuu hienot näkymät Inarijärvelle

Joenkielinen Lemmenjoen kansallispuistossa tarjoili vielä lunta

Matka jatkuu edelleen kohti pohjoista – palataan, tai kuten paikalliset sanovat Báze dearvan!