Sillä se paranee…
Tulipa viikonloppuna ekaa kertaa tälle kaudelle otettua paipissa ihan tosissaan lumituntumaa. Vieläkään en tiedä, mikä muhun iski, mutta bäkkiairin alastulon jälkeen seuraavaksi istuskelin keskellä flättiä. Damagesta päätellen etukantti nappasi ja takapolvi otti ensimmäisen iskun vastaan, siitä sitten etukäden kautta ympäri. Mitään mustelmia ja kokovartalojumia kummempaa varsinaista vahinkoa ei onneksi tullut. Sen verran alkaa perinteisesti ahdistaa laskukauden loppuminen, että seuraavana aamuna kun sai särkylääkettä naamaan niin ei kun uudestaan Talman pipelle notkumaan. Ja mikäs siellä oli seassa rennosti kruisailla, kun samassa kourussa laski paipin olympiamitalistit sun muut joten viihdyttävää katsottavaa riitti. Lopputulos oli, että kummasti sitä itekin vetristyi. Turha jäädä makailemaan, jos ei mitään tunnu oikeasti olevan rikki! Sillä se paranee, millä tulikin, olikos se viidakon vanha sanonta.
Kuva Lauri
Tässä alkaa paippisessarit käymään vähiin, kun kevään ohjelmassa on vielä viikonloppu Himoksella ja toinen, onneksi pitkä sellainen, Levillä. Neljänkymmenen paremmalle puolelle varmaankin pääsee laskupäivissä, mutta viiteenkymppiin ei taida olla asiaa. Edelleen hämmentää, etten onnistunut tälle kaudelle ujuttamaan kalenteriin koko viikon laskulomaa, mutta tänä vuonna näin. Parasta olisi sitä paitsi ujuttaa sinne huomattavasti viikkoa pidempi reissu, mutta se ei oikein tunnu tällä hetkellä mahdolliselta. Mikä on toki aivan täysin asenne- ja järjestelykysymys, jos opiskelijabudjetilla ei ollut mikään ongelma lähteä maapallon toiselle puolelle jatkamaan talvea, kun se omalta pallonpuoliskolta loppui.
Ehkä vähän laskuseuran puutekin vähentää motivaatiota suunnitella noita reissuja. Kotoa toki löytyy hyvää laskuseuraa, mutta sitten on se pikkutyyppi, jonka voi tällä hetkellä jättää yksin noin minuutiksi (kunhan pysyy kuuloetäisyydellä). Tokihan on kaikkia lastenhoitopalveluita. Uudessa-Seelannissa ollessani työskentelin sellaisessa itsekin. Skiwilandit oli (on varmaan edelleen) tarkoitettu 2-6 -vuotiaille lapsille, joista olikohan se 4-6 -vuotiaiden kanssa käytiin opettelemassa laskettelua aidatussa pikku pihamäessä. Sitten jos lapsi oppi jarruttamaan ja kääntymään, ne pääsi varsinaiseen mäkeen sieltä toisten hiihdonopettajien kanssa. Mä pysyin siellä aidatulla puolella hokemassa että french fries – pizza slice päivästä toiseen haha. Oi niitä aikoja.
