Home sweet home.

”Jaa Morjenstaaa!” (M.Rönkkönen, 2013) Kotona taas ja pikku hiljaa alkaa myös jetlagi taipumaan normaalirytmiin. Vaikka eipä ole haitannut kovasti heräillä aamusta ennen viittä ilman kellonsoittoa – tuleepahan lähdettyä ajoissa töihin ja sitä myöten kotiinkin. Alla snadi yhteenveto reissusta ja pidempi videopätkä, tai ”leffa” on tulossa lähipäivinä ja lupaan ettei luvassa ole pelkkää kypäräkamera POVia – sen verran tuli onneksi muutakin ja muillakin vehkeillä kuvailtua – eli käykäähän tsekkaamaassa tilanne tuonnempana videon vuoksi!

Antin perus average-japanipäivä.

Jos kasvaa, pidä parta – pysyy paremmin lämpimänä. Nenäkarvat kannattaa trimmata ettei räkä jäädy kolviin.

Japanin reissu oli taas valtava menestys, niin kämpän, kavereiden, olosuhteiden, matkustamisen kuin kelienkin suhteen. Vaikkakin suurella yleisöllä onkin se kuva, että Hakubassa on aina pyydää niin eipä se pidä aina kutiansa – tosin meikäläisellä on toistaiseksi pitänyt =). Tammikuun puolivälissä kun asetuimme taloksi Goryun ala-aseman tuntumassa sijaitsevaan mansiooniimme, oli juuri suurehko lumimyräkkä painanut hyvällä kädellä lunta pitkin Japanin alppeja ja jo ensipäivät suihkittiin löysillä jaloilla sopivan knee-deeppiä japaninlunta.

Tapsalle kneedeeppiä.

Alkupäivinähän lunta ripsi enemmän ja vähemmän tasaiseen tahtiin ja sitä myöten pehmeää laskettiin päivästä toiseen kuin Strömsöössä. Ja sitä myöten kun lumentulo loppui ja hissihiihdosta ei enää naamalaukauksia liikaa herunut, vetäistiin skinit pohjille ja lihasvoimalla vähemmän lasketuille törmille. Ja taas pienen kuivan kauden perään Siperiasta pärähti kuin tilauksesta muutaman päivän mittainen lymitykki korjaamaan lumitilanteen vähintäänkin sopivaksi. Katjalle kaiketi tuolloin maistui tamppaaminen vähintäänkin yhtä hyvin kuin meille lumen siivoilu =) ?

Joel Norikuran träkillä – earn your turns & Chu-Hi!

Erski, hellbent ja silti kaulaa myöten hangessa – pärjäilee.

Kun tulee reilusti lunta, pitää myös olla isohko kola.

Kämppähän meille hoitui Williamilta, joka pyörittää Hakubassa lauta- ja laskurensselikauppoja nimeltään The Boarding Co.ta. Allamme oli siis isohko ja todella tilava entinen lumilautakauppa/vuokraamo, jossa tosiaan oli tilaa ja kamojen levittelymahdollisuuksia vähintäänkin riittävästi – jopa oma monojenkuivauskone löytyi takahuoneesta ja silloin tällöin taloon asteli sisään myös potentiaalisia asiakkaita uuden lumilaudan toivossa. Talon mukavuudet olivat juurikin perus Japanilasen spartalaiset, mutta oikealla asenteella ja perusukkoköörillä talo tuntui varsin mukavalta. Villasukat ja reinot jalassa elämä on maukasta ja lämmintä… Vaikkakin Hakubassa kulkeminen on yleisillä helpohkoa ja busseilla ilmaista, meiltä löytyi hienon kämpän lisäksi pari ”tykkiä” koppimopoa, eli n. 600Cc moottoreilla varustettuja neliveto Sambareita. Autot olivat vähintäänkin sympaattisia ja kärsivät pienistä virtaongelmista kun normaalikuorma kahdeksan ukon köörillä välillä taisi jopa nelikertaistua vuoristoisilla serpoteillä. Mutta homma toimi pikku haasteista välittämättä ja joka päivä päästiin haluamaamme mäkeen joko kahdella autolla, tai yhdellä autolla ja bussi/taksi avustuksella. Tällä hetkellä taitaa taas Goryun Boarding Co:n pihalla kököttää pari iskukunnossa olevaa symppiskoppia.

Oma piha kullan kallis. Käsipelilumityöt tosin jokseenkin työläät.

Gearisektori, takana vielä suksien huoltohuone, monojen lämppärit ja kuivaustellinkit vaatteille. Ja arskan makkari edustalla.

Meikäläisen makuukammari – Joel tankkaa päikkäreillä akkuja.

Arska tankkaa kaapeleilla virtaa supercharger-Sambariin.

Reissukavereista ei sen enempää nyt mainitella kuin, että ISO KIITOS koko köörille vielä seurasta ja suvaitsevaisuudesta meikäläisen hölösuuta yms. kohtaan – olette parhaita, siilain heterolla tavalla!

Joo, silmiin sattuu kun scandinaavit laskee.

Itse matkustelu taittui minun kohdallani täysin samalla kaavalla kuin viime talvena. Ajankohta vain oli kaksi viikkoa myöhäisempi. Finskillä siis suorat lennot Hki-Narita ja Chuo-Taxilla Tokiosta Hakubaan. Toimivaa ja ainoastaan hieman tyyriimpää kuin välilasku Lufthansalla Tokioon ja sieltä junalla Hakubaan – suosittelen siis kaltaisilleni kermaperseille.

Vasemmanpuoleinen liikenne aiheuttanee aluksi kauhistusta.

Nyt siis lauantaiaamuna kotisohvalla istuskellessa voi todeta, että olipa hieno keikka ja toivottavasti Hakuban suunnalle vielä allekirjoittanut pääsee sivakoimaan. Heput taitavat vielä Japanin kämpillä pidellä juuri par’aikaa vesisateita ja odottelevat kovasti sen muuttumista lumeksi – ei se siis aina ole herkkua, mutta sormet ristissä täällä toivotaan isoja ja turvallisesti mäkiä täyttäviä lumisateita sinne japanin alpeille, jotta japow-fiesta voi taas jatkua!

Molski-Moilanen vailla Corttinan Onsenia ja muutamaa tsuhia. Molski kiittää…