Olos – mikä, missä, tä?

Näin. Reissuryhmä on kotiutunut jo hyvän aikaa sitten, mutta viimeisimmästä valloituksesta reissullamme ei ole täällä blogiloisessa ollut vielä mitään mainintaa pikku kiiruusta ja duunihommista johtuen… Vielä ei siis lumijournalismi elätä… Mutta juu – elikkäs viimeisenä kolmen tunturin keikalla vuorossa oli Olos. Nimenä monta monituista kertaa kuultu, mutta kuka voi väittää oikeasti olleensa kiinnostunut missä se on ja mikä se on?

Ensimmäisen hupaisan aamupalan (yllä) jälkeen alkoi homma sitten selventyä, että mistä puusta se kummallinen olos on tehty. Tunturi ei ole sieltä isoimmasta päästä ja topissa pyörivät tuulivoimalat saavat törmän muistuttamaan lähinnä maassa lepäilevää zeppeliiniä, jota koristaa havupuut. Tunturiksi mäki kaiketi lasketaan kun karvatonta lakeakin löytyy jonkin verran, mutta taivaanrannassa siintävälle Pallaksen se häviää uljaudessaan 6-0. Ennalta ei siis oikein ollut mitään odotuksia, mutta ensimmäisen yön aikana maahan pamahtaneet 20-25cm uutta lunta loivat kummallista optimistisuutta muuten niin harmaaseen ensimmäiseen aamuun.

Olo kuvattuna Taivaskerolta

Hissien aamulla auettua selvisi nopeasti, että mikä olisi päivän ”agenda” – sumussa ei paljoa kiinnostellut lähteä sen enempiä könyämään ennalta suunniteltuja ”takamaastoja” vaan päätettiin suihkia koskemattomia ja ajamattomia rinteitä rauhassa piirrellen omia jälkiä koskemattomiin rineteiden pintoihin. Lumi ei luonnollisesti ollut mitään paupauta, vaan kosteahkoa putikkamuhjua, mutta niin tai näin hauskaa laskettavaa! Rinteiden vietto riitti siis hienosti ajeluttamaan ukkoja lumen pinnalla, jos jätetään laskuista pois siniset rännit. Hauskaa piisasi iltapäivään saakka, jolloin lumi muuttuikin sitten kunnon liisteriksi ja hissillekäynti muuttui lojottelusta ”selviytymiskamppailuksi”.

Simo Oloksen bäkkärin mini-norjassa.

RISU!

Normi rinnelaskut

rinnemuhjis

Reissun vimosen päivän kunniaksi keli pikkasen päätti vielä aueta ja sitä myöten suhautettiin ennen ajamista Kolariin ja yöjunaan, Oloksen suhisevien tuulimyllyjen tykö ja tarkoituksen käydä tsiigaamassa kitukasvuisia koivuja sisällään pitävä bäkkäri. Lumi oli mennyt melkoisen haastavaksi tökötiksi yön aikana kun lämpötila oli kaiketi käynyt tuulen kanssa pakkasen puolella. Kantena oli se 20cm paksu lähes kantava kova kerros ja alla sitten pehmeämpää ja upottavaa tavaraa – ja sitä myöten tuli kokolailla pannutettua lähes jokainen käännös sillä keikalla =) ja päätin lähinnä keulia loppuajan. Skinnailu myös epämääräisesti kantavassa lumisalaatissa oli aika mielenkiintoinen kokemus ja pikku vertistä huolimati hiki yllätti hiihtäjät. Bäkkärin lisäksi katteltiin sivustoilta myös muita ”offareita”, mutta a) lumi oli shaisssea ja b) maasto melko loivaa. Parin mäkipäivän kokemuksella Olosta ei kyllä missään nimessä uskalla suositella murtolumihiihdon perässä suihkiville hiihtoihmisille, vaan bäk-uppina Pallaksen sinkkipäiville, jolloin skimbailu ja slaalomi onnistuu hienosti oloksen metsänsuojaisilla rinteillä. Majoituksellisestihan Olos tarjoaa täysin päinvastaista meininkiä Pallaksen kanssa, joten jos siis jakutsit ja taulutelkkarit napostelevat enemmän kuin rauhallinen hotellimiljöö, niin Olos on oiva vaihtoehto majoittua – siitä kuitenkin isompaa mäkeä ja puuttomampaa meininkiä kauniilla ilmalla halajavalle on mahdollista suhauttaa hetkessä Pallaksen keroille.

Bäkkärihiihtoa, kirjaimellisesti.

Mutta-mutta, lähipäivinä complete-lappi-kierros-video-edit tulossa myös blogiin ja sitä myöten muutenkin tekee mieli heittää Lapin kierros pähkinänkuorissa yhteen myös blogipostauksen merkeissä, eli ”näkyy myöhemmin!”