Hissienduroa
So där! Nyt on kaksi varvia tullut kokeiltua konevoimin ylämäkeen avittavaa fillarointia niin Laajiksessa kuin Messilässäkin. Laajavuoren testailut meni aikalailla hissin kanssa tuskaillessa kun muutaman kerran putosin kyydistä ja kerran jopa kaaduin lahjakkaasti – nyt toinen kerta toden sanoi ja Messilässä puolestaan homma toimi kuin rasvattu. Olin sen verran varautunut ankkurihissillä kulkemiseen, että käärin satulatolpan ympäri vanhan sisäkumin, joten ankkuri pysyi vallan mainiosti takaloosterin alla ilman lipsahteluja, myös nousulatu tuntui olevan verrattain tasaisempi kuin mitä Laajiksen ”puronuoma”.
Meikäläinen ”oldskoolin” alaosassa.
Homman nimihän on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että hissillä mennään ylöös ja painovoima tuo alaas, kuten talvellakin lasketellessa. Rinteet keskuksissa ovat puolestaan kesällä ja lumettomaan aikaan vaihtuneet valmiiksi merkattuihin ja tehtyihin reitteihin, jotka useimmiten kulkevat rinteiden ulkopuolella ja metsän siimeksessä. Ainakin näissä kahdessa keskuksessa, joissa on tullut nyt käytyä, on ollut erikseen alamäkipyöräreittejä, joissa on enemmän kallistettuja bermi-kurveja ja hyppyreitä ja toinen reittimalli on ns. enduroreitti, jossa polku on enemmän tai vähemmän luonnonmukaisen oloinen ja reitti saattaa kulkea pitkänkin matkan tasamaata tai jopa ihan ylämäkeen. Itselleni ainakin näin ensikosketuksen perusteella omammalta tuntuvat enduropätkät, ehkä siksi että niissä pysyvät todennäköisemmin renkaat maankamaralla… Ohessa muutaman minuutin videopätkä Messilän maisemista:
http://vimeo.com/102831859
Messilän hissi”latua”
Lähinnä toistaiseksi meikäläinehän on ajellut vain ns. xc-lenkkejä ja tällä hetkellä tämän kesän saldo on n. 900km, eli lihasvoimin mennää polkien ylöös, alaas ja tasamaata, mutta varsin mukavaa vaihtelua on myös hissiajelu. Rasitus kropassa ja pyörässä kohdistuvat aivan eri alueille maastolenkkien ja hissiajelun välillä. Alamäkeen ajellessa korostuvat ainakin pyörän osalta iskunvaimentimien ja renkaiden merkitys kontrollin suhteen, sekä lihaksistossa jännitys keskittyy enemmän käsiin sekä ylävartaloon – perus metsälenkillähän rasitus on aerobisempaa ja kohdistuu enemmän alaraajoihin jatkuvan polkemisen muodossa. Mutta siis hiki se tulee hissiajossakkin!
Nyt pääsin vasta Messilässä oikeastaan tosissaan homman makuun kiinni ja viihdyin erityisen hyvin. Olin liikenteessä omalla fillarillani, jossa ainakin omasta mielestä iskunvaimennuskapasiteetti riittää vallan mainiosti myös alamäkihommiin, mutta esim. Messilästähän voi kohtuukorvausta vastaan vuokrata kunnon alamäkifillarinkin. Varustepuolella päällä oli hieman järeämmät polvisuojat sekä kyynärsuojat – päässä oli kuten kuvista huomaatte perus avopotta, joka hirvitti aikalailla…. mutta NO WORRIES, hommasin jo itselleni ns. full face mallisen pääkapistuksen, eli naamarikin on ensi kerralla jotenkin suojattuna. Näin painovoima-ajamisen aloittelijana vauhdit tosin pysyivät hyvin maltillisina ja takaraivossa ajatus kivikkoon kaatumisesta pitää muutenkin meiningin aika hyvin aisoissa – siellä ei kesällä tosiaan ole pehmeää lumihankea ottamassa iskuja vastaan…
Talviseen hiihtokeskusmeininkiin verrattuna keskuksissa pyörii vain yksi hissi, eikä sitä enempää kaipaakaan. Nimittäin fillarillahan pääsee kaukaakin takaisin hissille kunhan vain polkee. Myös nuppiluku on huomattavasti pienempi arki-iltana fillarin selässä kuin talvella suksilla, eli melko marginaalihommasta on edelleen kyse. Ja hei, hissiliputkin ovat hinnaltaan vain murto-osan talvisajan hinnasta, tosin niinhän taitavat olla keskusten ylläpitokulutkin.
Meikämandoliinolla vähä kevyempi panssarointi, vana eipä ole ensi kerralla.
Hyvä stimmunki! Ja vauhdikkailla poluilla ainakin ajotekniikka paranee tasapainoillessa ja mukauduttaessa yllättäviinkin tilanteisiin.
Suurin osa kuvista Harri Karlstedtin ottamia, kiitoos!
