Moi waan.

Moi vaan, tai siis Moiwaan. Aikaerorasitus on selätetty ja hiihdetty pari päivää lisää Nisekon maastoja. Lumitilanne ei ole kyllä paras mahdollinen tällä hetkellä, mutta terveiset voi joka tapauksessa lähetellä toimistolle ja hiihto maistuu.

Törmäsimme herra Hiutaleeseen Moiwan tuolihississä

Mt.Annupurin northface

Kävimme eilen sunnuntaina, eli toisena hiihtopäivänä katsastamassa Nisekon hiihtoalueen pienen naapurikeskuksen eli Moiwan. Alueella on muutama hassu hissi ja sitä myöden alue on varsin pieni. Maasto on todella easy access-meininkiä ja metsähiihtoa löytyy eri aspekteilta ja paljon.

Takamaastosuihkasu

Uutta lunta ei ollut varmaan kymmentäsenttiä enempää siunaantunut, mutta hiihto oli silti hyvää. Ei naamalaukauksia, mutta smoottia ja kontrolloitavaa hankea löytyi mukavasti – ylähäällä bowlia ja perään metsää.

Hapassi tutkii maisemia Iwanonupurin kyljestä

Päivän päätteeksi päätettiin lähteä tsekkaamaan Mt.Annupurin takaa löytyvää pienempää törmää, josta ei hissejä löydy. Skiniträkkiä oli jo valmiiksi tehty ja nitkuttelimme 20-30 minuuttia ylös hakemaan puhtaita laskulinjoja. Maasto ei ole mitään hirmuisen viettävää, mutta harvan puuston seassa oli kyllä todella hauska suihkia menemään.

Kylillä Hirafussa

Mitäs syyään?

Nyt kolmantena päivänä ei ole saatu laisinkaan uutta lunta ja eilen illalla tuli hieman riivittyä Taiwanilaisten tarjoamaa paikallista sakea majatalossa. Sitä myöden laiskan aamun jäljiltä käytiin Annupurin hiihtoalueella toteamassa kolutut metsät ja perään naatiskeltiin perus rinnehiihdosta leudossa kelissä. Nyt vartoillaan että sääennustessa luvattu lumisade alkaisi ja Hokkaido toimittaisi sitä ”best powder in the worldia”. Palalailla ja palaillaan…

Kämppämme Milky House

Tällaista tänään…