Alamäkipyöräily on lajina paras!
No joo, ehkä hieman kärjistetty otsikko, mutta hauskaahan se vaan on. Edellisen postauksen perään on tässä tullut piipahdettua vielä pari kertaa Sappeen bikeparkissa, niin sunnuntain ratoksi kuin myös ekstemporee työpäivän päätteeksi myös ”kymppitiistaina”. Vähän hän tuo 1,5 tuntinen ajomatka turruttaa, mutta hyvän takiahan kandee vähä autossa istuakin.
Meikä lentää, WIUUU!
Lahden suunnalta puolestaan kuului tässä juuri hieman murheellisia uutisia ja Messilässä bikeparktoiminta hissiavusteisesti ei nyt tule jatkumaan tulevaisuudessa ja asian tarkempia speksejä voi käydä lukemassa täältä ess:n sivuilta. Tiedä sitten miten kävijämäärien nousu näkyy esim. Sappeessa Messilän säpin vuoksi, mutta paikalle sietääkin suoda lisää nostetta!
Toistojen kasvaessa ja reittien tullessa tutuksi on mukava huomata, että vauhti ja ilmat alkavat pikku hiljaa kasvamaan ajan myötä. Bermit taittuvat varmemmin ja fillari lähtee hyppyrin nokasta ilman jännitystä aina vain useammin… Tosin viime sunnuntaina tuli pieni maahanpalautus kun vetäsin eräästä bermistä pitkäksi ja ukko kaatui pitkin kivistä trailia melkoisen kovassa vauhdissa – kolahdus tuntuu edelleenkin kropassa – onneksi oli asiaankuuluvat suojat päällä.
Hartsa bermiä sahaamassa
Syksy se tässä vaan alkaa tekemään tuloaan ja metsät alkavat täyttymään pikku hiljaa keltaisita puunlehdistä, mutta toivottavasti sitä vielä ehtii ajelemaan vielä mäkipyöräilyä ennen hissien sulkeutumista – vaan eipä pidä unohtaa myös sitä oikeaa kunnon ylläpitämistä eli xc-ajoa kotometsissä, saa sitä vauhtia sielläkin. Saa muuten nähdä milloin päästään ensimmäisen kerran postaamaan ja lukemaan talvihenkisiä blogipostauksia, toivottavasti aikaisemmin kuin viime syksynä =)
