Mitä tunturifiilis oikein on? Itselleni se on lumisia tuntureita, luonnon rauhaa, auringonpaistetta, hyvää seuraa ja laskemista. Kun nämä kohtaavat samalla retkellä, ollaan tunturifiiliksen ytimessä.

Aamu ei ollut vielä sarastanut kun porukkamme hiihteli kohti tunturia. Otsalamppujen valokeilat näyttivät tietä Pyhän kansallispuistomaisemassa etenevälle joukolle. Tämä samainen ryhmä on useampana vuonna tammi-helmikuun vaihteessa viettänyt aikaa Pyhän maastoja koluten. Olosuhteet ovat vaihdelleet, mutta fiilis tunturissa on pysynyt hyvänä vuodesta toiseen.

Kiivetessämme aurinko alkoi nousta tunturin takaa. Auringonnousun värjäämä oranssi-vaaleanpunaraidoitettu taivas toi jokaisen huulille wow-huudahduksen. Tämä on yksi niistä syistä, miksi hiihtovaellus ja vapaalasku ovat upeita lajeja. Tästä ei paljoa tunturifiilis parane.

Ensimmäinen lasku Peurakurun laitamilla oli yksi reissun parhaimpia. Lumi tänä vuonna ei ole todellakaan ollut kehuttavaa aikaan nähden. Vaikka puurajan tuntumassa lumi on yleisesti parempaa, peittää sitä useassa paikassa kova kansi. Silti hyviä laskuja on paikoin löytynyt. Kurun reunan kumpuilevaa maastoa kurvaillessa pääsi nautiskelemaan pehmeästä lumesta ja huippufiiliksestä.

Jatkoimme matkaa auringon saattelemana. Tämä valoilmiö tunturin rinteillä sai hymyn nousemaan entisestään korviin. Ensi kertaa tänä vuonna tunsin auringonsäteiden hieman jopa lämmittävän poskipäitä pakkasessa. Tällaista sen toivoisi aina olevan.

Skinnaillessa hiljaista metsää eteenpäin löysimme muutaman uuden kokeilemisen arvoisen laskulinjan, jotka pääsevät takuuvarmasti testiin tulevaisuudessa. Tällä kerralla pitäydyimme kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa ja aikataulussa. Nousu Kolmoselle ja vatsat kurnien alas Oravalammelle makkaranpaistoon. Luonnon helmassa murkina maistuu aina hieman paremmalle.

15 kilometriä myöhemmin suuntasimme Calleen afterille, jonka jälkeen lämmin sauna pisteenä ii:n päälle kutsui rentouttamaan päivän aikana jumiutuneita lihaksia.

-Janika