Sarajevo, Balkanin helmi – maastopyöräilyä, olympiahenkeä ja sotahistoriaa

Julkaistu: 20.8.2019

Saavumme Sarajevoon iltamyöhällä. Lämpö hyökyy iholleni kun raotan auton ovea. Viimeiset metrit olemme pujotelleet kapeilla kaduilla, mutta vihdoin olemme löytäneet etsimämme – siistin huoneiston aivan keskustan kupeesta kaupunkia halkovan joen eteläpuolelta. Ikkunan takana viereisellä tontilla komeilee moskeija ja sen korkea minareetti, josta kajahtavat pehmeä-ääniset rukouskutsut. Takapihan moskeija ei suinkaan ole kaupungin ainoa, vaan torneja näkee mihin ikinä päänsä kääntää. Moskeijan jälkeen katse siirtyy iltavalaistuksessa upealta näyttävään sodan jälkeen korjattuun paikallisten ylpeyteen kaupungintalona ja myöhemmin kansalliskirjastona toimivaan rakennukseen. Hirmu pitkään en ehdi näkymää ihastella, sillä vatsani murahtaa antaen merkin, että on aika lähteä syömään.

Huoneen vuokrannut nuori mies osoittaa sillan toiselta puolelta nousevaa savua, joka on merkkinä lukuisista vanhan kaupungin ravintoloista, ja kehottaa meitä suuntaamaan tossumme sitä kohti. Kapeilla kujilla ja kaduilla tuoksuvat makkaroilla tai lihapötkelöillä täytetyt ja sipulilla ryyditetyt pitaleivät, cevapit sekä taikinakääreiset burekit ja monet muut Bosnian herkut. Vaikka en lihaa syökään, hiillostuksesta muodostuva savu tunkeutuu nenääni ja saa veden herahtamaan kielellä.

Kaupunki on näkemisen arvoinen vuoren rinteeltä käsin ja iltavalaistuksessa

Yksi kaupungin lukuisista moskeijoista

Mattokauppa

Kolmen ja puolensadantuhannen asuttama Sarajevo; Bosnia ja Hertsegovinan pääkaupunki vaikuttaa aivan ensi hetkistä ihastuttavalta. Tunnelmaa on vaikea kuvata, mutta adjektiivit eksoottinen, lämminhenkinen ja avulias tulevat ensimmäisinä mieleeni kaupunkia ja sen ihmisiä ajatellessa. Euroopan mittakaavassa hyvin erilaisena esiintyvä Sarajevo erottautuu muista uskontojen moninaisuuden, henkeäsalpaavien vuoristomaisemien ja mielenkiintoisen sotahistoriansa ansiosta – eikä matkailija pysty ummistamaan silmiään kaupunkia kohdanneista murhenäytelmistä. 

Vaikka nyt kaupungissa vallitsee rauha ja sopu, on se kokenut viimeisen vuosisadan aikana muutaman valtavan tragedian. Eräällä kaupunkia halkovan joen silloista kuultiin kuuluisat ensimmäiseen maailmansotaan johtavat Sarajevon laukaukset 1914, jossa kuolivat Itävallan kruununprinssi ja arkkiherttua Frans Ferdinand sekä tämän vaimo. Toinen murhenäytelmä koski Sarajevon lisäksi koko Bosnia ja Hertsegovinaa ja muita Balkanin maita. Yhdeksänkymmentäluvun karmaisevat muistot voi selvimmin nähdä kaupungin rinteillä valkoisina hohtavista valtavista muslimihautaismaista sekä talojen seinillä ammottavista luodinreijistä ja kranaatti-iskuista jääneistä jäljistä, ja tietysti katukuvassa esiintyvistä punaisiksi maalatuista kuuluisista sarajevonruusuista. Sarajevo ei tyydy ainoastaan esittelemään sotahistoriaansa, vaan sen upeat ulkoilumaastot houkuttavat tutustumaan kaupunkiin myös toisella tavalla. 

Sarajevonruusu

Sarajevo herää seuraavaan aamuun kuumana. Kaupunki loikoilee vihreänä kohoavien vuorten syleilyssä Miljacka-joen molemmilla puolilla paahteessa kun kävelemme läheiseen kahvilaan aamiaiselle, mutta ilmeisesti vieläkin kuumempaa on luvassa. Onhan vielä kesäkuun alkupuolisko. Meinaan läkähtyä kuumuuteen katsellessani mustiin burkiin pukeutuneita musliminaisia, mutta myöhemmin luen, että musta löyhä vaate saattaa viilentää valkoista paremmin. 

Tuhti aamiainen vanhassa kaupungissa

Syötävää riittää!

Hikiseltä tuntuvasta päivästä huolimatta lähdemme maastopyöräretkelle läheiselle vuorelle. Aivan keskustan siimeksestä matkansa aloittava hissi kuljettaa meidän tuhannen ja kuudensadan metrin korkeuteen. Pyöräilijöinä saamme erikoiskohtelun, joka hiukan jopa ahdistaa. Pääsemme tai joudumme jonon ohi ostamaan lippua, jonka jälkeen meidät kuljetetaan ohituskaistaa hisseille. Matka ylös mahdollistaa kaupungin näkemisen lintuperspektiivistä. Aivan niin korkealle ei ole välttämätöntä nousta maisemien vuoksi, sillä keskustasta on inhimillinen kävelymatka vuorten rinteille.

Sarajevo yläilmoista

Osa poluista on selkeästi merkittyjä

Metsäpoluilla

Huipulta on lasketeltava hiukan alaspäin pysäköintialueelle, josta lähtee hiekkatien tapainen ylöspäin maastopyöräilypoluille. Tien poikki kulkee useampi maastopyöräreitti ja vastaamme tulee muutama kenties paikallinen polkija, joita yritän yllyttää hyppäämään tien ylittävästä laiturinpätkästä. Muutamaa polkua lukuun ottamatta maastopyöräily Bosnia ja Hertsegovinassa tuntuu olevan vielä lasten kengissä. Maan matala palkkataso ei erityisemmin helpota kapeiden metsäpolkujen rakentamista maastopyöräilyyn. Myöskään mihin tahansa ei kannata lähteä omin neuvoin, sillä yhdeksänkymmentäluvun sodan jäljiltä maahan kylvettyjä miinoja on vielä ilmeisen rutkasti jäljellä.

Paluumatkalla käymme vielä laskemassa vuoden 1984 talviolympialaisten maamerkin eli kelkkaradan maastopyörillä. Rata on graffitien peitossa, mutta vielä täysin kunnossa. Tämäkin mielenkiintoinen kokemus jo itsessään.

Sarajevon olympialaisten kelkkaradalla

Raunioita matkalla alas vuorilta