Ventovieraiden kanssa Pohjois-Norjaan (video)

Julkaistu: 14.5.2017

Ei se kesä näytä tulevan, kun kerran lunta sataa näin toukokuun puoliväliä kohti lähestyttäessä. Nauroihan säämies Pekka Poutakin näille uskomattomille lumisateille. En näe siis mitään haittaa puhua vielä tovin talvesta ja palata ajassa taaksepäin Lyngenin reissulle.

Valtsu Andersdaltindenillä

Kuva: Joonas Leppänen

Kuusi viikkoa ennen Norjaan lähtöä meille selvisi, että varaamamme yhdeksän hengen majoitus Lyngenissä saattaisi olla melko väljä. Ystävämme olivat joutuneet erinäisistä syistä perumaan. Pikaisen tiedustelun jälkeen majoituksemme Nordlenangenissa alkoi täyttyä melko nopeasti meille entuudestaan tuntemattomista ihmisistä. Lähtijöitä Norjan pääsiäishiihdoille olisi ollut paljon.

On aina yhtä jännittävää tavata uusia ihmisiä, mutta meillä taisi käydä joko erittäin hyvä tuuri tai sitten huonoa ei ole olemassakaan. Noora, Tuomas, Joel, Tuija, Tero, O-P ja Joonas sekä ehdottomasti parhaan kunnon omaava Utu lähtivät matkaamme jokainen mahdollisesti peläten pahinta ja samalla toivoen parasta seuran suhteen. Näin matkan jälkeen sanoisin, että kannatti ehdottomasti ottaa riski ja lähteä tuiki tuntemattomien matkaan.

En odottanut, että saisimme porukasta myös laskuseuraa, mutta laskimme kuin laskimmekin lähes koko viikon yhdessä. Iltaisin heittelimme jatzia, saunoimme, paistoimme vohveleita ja heittelimme taas jatzia.

mtb-fiilistelyä porukalla

Russelvfjelletille kitkuttamassa

Kuva: Joonas Leppänen

Vietimme viikon Pohjois-Lyngenissä ja loppuajan lähempänä Tromssaa Selnesissä Hestnesin tilalla hieman ehkä kunnostusta vaativassa talossa Riikan, Mikon ja Annikan kanssa. Hekin olivat uusia tuttavuuksia. Asuintalomme ympäristössä asui myös muita laskijoita ja Norjan matkalaisia. Tiedä häntä johtuiko tämän paikan suosio ajankohdasta, sen sijainnista vai jopa eläinrakkaasta ilmapiiristä.

Talon edusta olikin pyöriäisten temmellyskenttä tai ainakin ohikulkupaikka. Useampana päivänä saattoi nähdä niiden matkaavan vuonon pohjukkaa kohden iloisina hypellen ja leikkien. Nämä luonnossa asuvat eläimet eivät suinkaan olleet ainoita elikoita, joita näimme, sillä Hestnes Gård oli täynnä elämää lukuisine kissoineen, kanoineen ja kukkoineen. Olihan tilalla myös muutama hevonen ja hirveä määrä lampaita ja ties mitä muita eläimiä.

Näkymä Hestnes Gårdin makkarista

Itselleni Pohjoisemmat maisemat olivat lähempänä sydäntä, mutta olihan etelämpänäkin hienoa. Mutta se mikä kummassakin paikassa oli erityistä, pääsimme tarvittaessa suoraan kotioveltamme hiihtelemään vuorille ilman minkäänlaista siirtymää.

Luvassa vielä pieni video siitä suppeasta materiaalista, jota meiltä löytyi.

– Janika ja Valtsu