Pyhällä sinkissä

Odottavan aika on pitkä

Julkaistu: 24.12.2017

Tänä vuonna lumille päästään ensi kertaa vasta joulukuun lopussa. Aika sinne tuntuu matelevan pitkältä. Onneksi maastopyöräily on helpottanut talveen siirtymistä ja sen odottelua. Parhaat maastopyöräkelit ovat elo-syyskuussa, jolloin usein ajatukset ovat siirtyneet jo talveen. Laskukauden alkua odotellessa listasimme kaikki keinot, joilla olemme pyrkineet vieroitusoireita laannuttamaan.

Fiskarsissa

Ride More Cup

Kikkailua

Hiihtohitit. Nopein tie päästä laskutunnelmaan on soittaa Itävallan hiihtokeskuksissa kuultuja ysäri- ja kasarihittejä. Laskupäivän jälkeiseen fiilikseen pääsee alta aika yksikön, kun kuvittelee tanssivansa täpötäydessä hirsirakenteisessa Hinterhag Almissa satojen muiden after ski:tä viettävien kanssa 99 luftballonsin tahdittamana. Tämä saattaa edes hetkeksi helpottaa laskuhuumaa tai vaihtoehtoisesti vain pahentaa sitä.

Fatmap. Jos talven reissusi suuntautuu Keski-Eurooppaan, pystyy joidenkin keskusten rinteitä ja offareita pälyillä Fatmap-sovelluksen avulla. 3D-mallinnettu vuori saa tulevat reissut tuntumaan hieman todellisimmilta, sillä suunnitelmat auttavat orientoitumaan matkaan.

Fatmap on kätevä apuväline

Treeni. Unohdetaan treenaaminen kesäkuntoon, tähdätään talvikuntoon! Kaikenlainen sijaistekeminen on yleensäkin tehokasta. Sama toimii siis lasketteluun. Jos ei pääse laskemaan vielä hetkeen, on keksittävä mahdollisimman paljon muuta tekemistä, jotta ajatukset eivät pyörisi laskemisen ympärillä koko aikaa. Syksyn ja alkutalven synkimmät säät ja loskakelit ovat olleet oiva syy treenata parempaa kuntoa myös talven skinnailureissuja silmällä pitäen. Toivottavasti suksi kulkee sutjakkaammin treenien ansiosta. Valtsun sijaistekemisenä on ollut työharjoittelut, jotka ovat vieneet oman työn ohella mukavasti tunteja syksystä.

Valokuvat ja videot. Laskuaiheisten valokuvien katselu on palauttanut mieleen ne viime vuosien kohokohdat. On ollut ihanaa muistella hymyssä suin aiempia laskureissuja ja erilaisia kommelluksia, mitä kullakin on tapahtunut.

Pyhällä tammikuussa -17

Mielikuvaharjoittelu. Pienenä tyttönä muistan toisinaan kävelleeni koulusta kotiin ja kuvitellen matkalle hiihtohissiä, joka veisi minut perille. Käydessäni läpi ajatuksiani, millainen hissi kullakin kerralla olisi huomasin usein olevani jo kotona. Ehkä samantapainen mielikuvaharjoittelu auttaa yli kun eniten kaipaa laskuhommiin.

Pyöräilykuvat: Joonas Leppänen

Kommentoi

Suomi 100 – oodi luonnolle

Julkaistu: 06.12.2017

Radiosta soi laaja kattaus suomalaista musiikkia Tapio Rautavaaran Päivänsäde ja menninkäisestä Reijo Taipaleen Satumaahan ja Arttu Wiskarin Mökkitiehen. Nämä kipaleet eivät kuulu jokapäiväiseen soittolistaani, mutta herättävät ajatuksia itsenäisyyspäivänä.

Tätäkö suomalaisuus on? Suomalaisuuden soundtrack tarjoaa ehkä hieman mollivoittoisen kuvaelman Suomesta ja suomalaisuudesta. Tästä innostuneena kokosin oman Suomi-kuvani lainaten säkeiden sanomia.

”Niin etelä ja pohjoinen, kaikki meitä varten on” Suomi on kauttaaltaan ainutlaatuinen maa. Pohjoisen tunturit, Järvi-Suomen tuhannet vesistöt, eteläisen Suomen kaunis pääkaupunki ja Saaristomeren uskomaton luonto tekevät kaikki omalla tavallaan Suomesta Suomen.

Metsiä, järviä – kaunista luontoa

Saaristomeri kesäpäivässä

Suomen tunturit ovat upeaa maasto kesät talvet sekä päivin ja oöin.

”Huuruisesta ikkunasta katsoo, vaihtuvat maisemat.” Ikkunassa viilettää metsämaisemia toisensa jälkeen. Suomi on yhtä metsää, ja mikäs täällä metsäisessä maassa on asua. Mänty, kuusi ja koivu kilpailevat keskenään olemassa olostaan. Ei ole montaa asiaa, jotka voittavat metsäretken hiljaisuuden keskellä.

Suot, kansallisylpeys!

Vehreä metsä, Suomen ylpeys

”Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.” Kaksi mahdollisesti parasta asiaa Suomessa yhdistyvät tässä säkeessä. Lumen peittämät kuuset, kainon huuruiset koivunoksat ja kinokset ympärillä tekevät talvesta talven. Lumi antaa valoa pimeään talveen, tuo talven tunnelman ja piristää mieltä. Eilinen lumisade kotikulmilla oli itsenäisyyspäivän aaton kohokohta. Rakastin sitä kuten jokaista lumisadetta täällä etelässä. Joka ainoa kerta toivon, ”kumpa se nyt jäisi maahan eikä loska veisi sitä mukanaan”. Yhtä lailla sydämeni sykkii Suomen kesien valon tuomalle tunnelmalle. Eihän joka puolella maailmaa pääse kokemaan kesäyön taikaa.

Pakkanen, hanki ja sukset ovat talven ykkösasioita

Kesäyö pohjoisessa

”Meri vaahtosi kuin olut kuohuaa.” Meri, oi ihana meri! Kimmeltävä, myrskyävä ja toisinaan tyyntäkin tyynempi, jatkuvasti vaihtuva ja eri väreissä näyttäytyvä meri on yksi aarteistamme. Valitettavasti myös haavoittuva ja siksi suojeltava – kuten muukin luonto. Asun meren äärellä ja vietän kesäni meren ympäröimänä. En siis osaisi kuvitella elämää merettä.

Meri, oi ihana meri!

Mökkimaisema on ihailun arvoinen

Onnea satavuotias Suomi!

 

Kommentoi

Kauniit Dolomiitit

Talven 17-18 laskusuunnitelmat

Julkaistu: 22.11.2017

Olen hieman huolissani kysellyt Valtsulta pitkin syksyä, tai oikeammin silloin taisi olla vielä loppukesä, pitäisikö jonkinlaisia suunnitelmia talvelle alkaa tehdä. Yllättävää kyllä ajatukset tämän vuoden laskureissuista ovat vasta viime viikkoina kirkastuneet ja muutama matka asumuksineen on varattu. Olemme edelleen pallotelleet muutamaa kohdetta, mutta eiköhän suunnitelmat pääsääntöisesti ole saaneet sinettinsä.

Viime talvena laskupäiviä kertyi reilut neljäkymmentä. Tälle kaudelle päiviä tuskin on luvassa samaa määrää. Olemme tunteneet hieman vieroitusoireita laskuhommista, sillä muutamana edellisenä vuonna olemme päätyneet lumille jo marraskuun alkupuolella. Koska tänä vuonna ensilasku näyttää siirtyvän varsin myöhäiselle ajankohdalle, on lumesta fiilisteltävä suunnitelmien ja viime vuoden kuvien muodossa.

Tästä saatte kuulla ajatuksiamme tulevasta kaudesta ja mitä kaikkea meidän talveemme tulee kuulumaan.

Perinteinen Pyhän reissu

Kuvittelen jo mielessäni, kuinka lumi satelee hiljaa taivaalta ja asetan monot suksiini ensi kerran sitten viime kauden. Ensimmäiset käännökset tuntuvat aina hieman epävarmoilta. Pyhä onkin oikein mainio paikka ottaa ne. Olemme viime vuosina käyneet Pyhällä vähintään kerran, mutta usein useamman kerran vuodessa. Näillä näkymin laskukauden ensimmäinen reissu ajoittuu vasta uuden vuoden tienoille ja silloin suuntaamme Pyhälle.

Pyhä on ollut yksi suosikkikohteistamme Suomessa monestakin syystä. Tunnelma ”Suomen vaapaalaskumekassa” on aina yhtä lämmin ja kutsuva. Itseäni Pyhässä hiihtokeskuksena kiehtoo sen koko, ei liian suuri eikä liian pieni, vaan juuri sopiva. Tärkein asia on kuitenkin se, että takamaastoa on mukavasti. Pyhän kansallispuistomaastoissa tai hissioffareilla viihtyy niin vasta-alkaja kuin hieman kokeneempikin laskija.

Varhain aamulla liikenteessä.

Taukoa Pyhän maastossa.

Itävallan St. Anton

St. Antonissa emme kumpainenkaan ole käyneet. Säätutkailut ovat jo alkaneet, vaikka matkaan on vielä kaksi kuukautta. Ensimmäiset kunnon lumetkin on jo seudulle sataneet, joten toiveet ovat korkealla – viime vuoden huonotuurisen Dolomiittien reissun takia ehkä jopa superkorkealla.

Hissi ei toiminut, joten piti odotella.

Andorran ruhtinaskunta Pyreneiden vuoristossa

Andorrasta kävimme jo vuosi sitten keskustelua, mutta emme sinne loppuen lopuksi päätyneet. Nyt olisi tarkoitus matkata tuohon pieneen Espanjan ja Ranskan rajoilla sijaitsevaan ruhtinaskuntaan. En oikein tiedä mitä laskuilta odottaa, mutta toiveet ruoan suhteen ovat korkealla. Ja eiköhän siellä mainioita laskujakin löydy…

Pääsiäinen Pohjois-Norjassa

Viime talvena kävimme Norjassa ensi kerran. Lyngenissä pääsimme kokemaan ihanteellisia säitä, upeita auringonlaskuja ja outoa kyllä myös muutaman hiljaisemman laskupäivän. Eli vaikka väkeä riittää, löytyy sieltä myös mäkiä, jotka eivät olleet kansoitettuja laskuturisteilla.

Tänä talvena Norjaan on päästävä uudelleen. Se kenen kanssa ja mihin suuntaan Pohjois-Norjassa, on vielä auki, mutta eiköhän sinne taasen seuraa saada. Saatiinhan sitä viime vuonnakin, kun joitakin viikkoja aiemmin ryhdyimme etsimään mökinjakajia somen välityksellä. Kaikki sujui mainiosti ja reissu opetti meille, että tuntemattomienkin kanssa matkaaminen voi antaa paljon. Näitä samoja tyyppejä olemme nähneet muissa merkeissä reissun jälkeen useampaan otteeseen.

Nordlenangen

Joonas pöllyttää.

On mahdollista, että lyhyempiä reissuja tulee vielä näiden lisäksi tehtyä mikäli aika riittää, sillä valitettavasti työt häiritsevät harrastamista eikä laskuhommia pysty aivan joka koloon tunkea, vaikka kuinka haluaisi. Onneksi töissäkin on kivaa.

Kommentoi

Kesäyön lasku ja vuoden paras lyhäri

Julkaistu: 25.10.2017

Tänäkin vuonna kilpaillaan vuoden parhaasta lyhäristä. Tällä kertaa äänestys tapahtuu Scandinavian outdoor:n sivuilla. Eniten ääniä saaneet videot esitetään myös Messukeskuksessa järjestettävillä Vapaalaskufestareilla 3.11.2017.

Meidän tekemässä lyhärissä Kesäyön lasku -pätkässä numerolla 16 fiilistellään vuoden viimeisiä käännöksi Pallaksen Pyhäkurussa yöttömän yön tunnelmissa. Teimme reissun kesäkuun alkupuoliskolla, jolloin Lapin helleaalto nosti lämpötilat parhaimmillaan 26° tietämille. Tästä reissusta olemme kirjoittaneet myös blogitekstin ”Kesä, hiihtovaellus ja Pallaksen yötön yö”.

Reissussa ollessamme kuvasimme muutamia videopätkiä. Ennen syksyn tuloa emme olleet aikoneet osallistua tämän vuoden lyhäriskabaan. Onneksi olimme kuitenkin kuvanneet Pallaksella videomatskua ja saimme koottua kesätunnelmaisen lyhytelokuvan laskemisesta. Kaikki materiaali ei ollut priimaa, mutta toivottavasti fiilis kuitenkin välittyy. Menimme sillä mitä oli, joten ”tämmöistä tuli tällä rahalla”. Toivottavasti pääsette tunnelmaan!

Meidän ja muiden lyhärit löydät yllä olevista linkeistä. Käyhän äänestämässä, mikäli videomme miellyttää sinun silmääsi!

Kesäyön lasku

 

Kesäyön lasku -elokuvan tekoprosessi

– Janika ja Valtsu

 

Kommentoi

Hetki, jolloin talvi astui syksyn varpaille – syysloma Pyhätunturilla

Julkaistu: 24.10.2017

Huttutunturilla matkalla Kapustalle

Viileä puhuri tuivertaa jo talven tuulia. Tunturien laet ovat alkaneet pukemaan ylleen valkoista paitaansa. Lammet ovat tehneet pintaansa ohuen hentoisen jään, joiden läpi voi katsella vielä viimeisen kerran pohjaan. Pohjaa pystyy ihailemaan paremmin kuin kesällä. Viimeiset vihreät lehdet sinnittelevät puiden oksilla kuin ihmeen kaupalla, sillä jo maahan pudonneet ovat jäähuurteen peittämiä. Luonnon tuoksut ovat kaikonneet, mutta ilma on raikas.

Kaikki tämä tapahtui aivan silmänräpäyksessä. Kun saavuin Pyhätunturille, oli vielä syksy. Ruskasta ei ollut enää tietoa, mutta ei talvestakaan voinut vielä puhua. Ensimmäisellä patikkaretkellä Kapustalle napostelin puolukoita suuhuni minkä talsimiseltani viitsin. Kyllähän niitä puolukoita edelleen on, mutta vain pienen hetken, sillä pakkanen ja lumi tekevät osansa.

Sumuinen päivä Pyhätunturilla

Ensilumi Ukonhatun huipulla

Lammet jäässä

Talvi tekee tuloaan

Noitatunturin huipulla

”Toivoisin näkeväni sen hetken, kun lumi ensimmäisiä kertoja sataa taivaalta ja talvi tekee tuloaan”, haaveilin ääneen Valtsulle. Tämän hetken minä juurikin näin. Lunta tuprutti taivaalta isoina hiutaleina. Eihän se tokikaan jäänyt vielä joka paikassa maahan, mutta tunturin laelle ja sen rinteille lumi jäi. Seuraavat päivät alkoi hieman pakastaa ja lunta laskeutui silloin tällöin lisää vanhan lumen päälle.

Teimme yhden pidemmän vaelluksen sijaan monta pienempää päiväretkeä Huttutunturilta Kapustalle, Noitatunturille, Luoston puolen Rykimäkerolle ja muita kävelyreissuja Pyhätunturin seutumille. Näimme syksyn saatteleman kauniin aapasuon, metsämiehen ystävän – kuukkelin norkoamassa nuotiopaikalla eväitämme ja huumaavan Isokurun putouksineen.

Lyhyemmät 10-15 km pyrähdykset mökin lämmöstä tuntureille ja takaisin saunan kuumuuteen saivat aikaan sen, mitä syyslomalta oli haettu – totaalinen rentoutuminen luonnon äärellä ja kaiken normaalin kiireen unohtuminen. Metsä ja luonto tekivät tehtävänsä!

Eväshetki Oravalammella

Metsämiehen ystävä - kuukkeli

-Janika

Kommentoi

8 vinkkiä road tripin toteuttamiseen

Julkaistu: 11.10.2017

Toteutimme heinä-elokuussa road trip:n Eurooppaan. Mukaan pakkasimme avoimen mielen sekä muutaman maastopyörän, ja ajamaan lähdimme kohti tuntematonta. Tuntematonta siinä mielessä, ettemme olleet suunnitelleet reissua juuri lainkaan. Kokosin ajatuksiani automatkastamme Eurooppaan ja sen innoittamana kirjoitin muutaman vinkin road trip:a suunnitteleville.

Jos haluat pois suurkaupunkien sykkeestä, on road trip siihen oiva mahdollisuus. Tutustu pikkukyliin ja yövy niissä. Pienemmissä paikoissa tunnelma on aidompi ja rauhallisempi eivätkä kaikki vastaantulijat ole turisteja. Lentäen kuljettavilla reissuilla tulee helposti kierreltyä suuremmissa kaupungeissa, jolloin moni upea pikkukaupunki jää kokematta ja näkemys maasta jää suppeammaksi.

Vihanneskoju pienen maalaistien varrella

Auringonlaskun hetki Etelä-Puolassa

Jos haluat nähdä enemmän, matkusta maltillisia kilometrimääriä. Road tripillä saattaa tulla herkästi ahmittua liikaa kilometrejä monen maan näkemisen toivossa. On ehkä kuitenkin järkevää paneutua kunnolla muutamaan maahan.

Jos olet herkkäuninen ja haluat pitää itsesi hereillä pidemmillä ajomatkoilla, bongaa vaikka hauskoja liikennemerkkejä. Eurooppa on pullollaan hassuja tai uskomattomia liikennemerkkejä. Tästä voi keksiä myös mukavan pikku puuhan perheen pienimmille, mikäli sellaisia sattuu takapenkillä matkaseurana olemaan.

Jos et jaksa kuunnella jatkuvasti puhetta radiosta, lataa mukaan hyvää musiikkia. Euroopan radiokanavia kuunnellessa on tullut huomattua heidän a) rakastavan keskustelemista, sillä puheosuuksia tuntuu olevan suurempi osuus radiohjelmasta kuin itse musiikkia b) rakastavan ”ikivihreitä hittejä”, niinä hetkinä kun radiosta sattuu kuulumaan musiikkia.

Pyörät ja iloinen mieli matkassa

Jos haluat pysyä hengissä, muista olla erityisen varovainen liikenteessä, etenkin kävelijän roolissa. Useimmat muistaa varmasti tämän 90-luvun lastenlaulurallatuksen, joka sopii kuin nenä päähän etenkin muutamasta Euroopan maasta ja sen liikennekulttuurista puhuttaessa. ”Valppain mielin muista sä aina vaaroja liikenteen… Muista aina liikenteessä monta vaaraa ompi eessä. Siksi valpas aina mieli. Se on turva verraton…”. Etenkin Baltianmaat ja Puola eivät välttämättä ole niitä liikenteen kannalta turvallisimpia maita koluta. Suurimmat liikenteen kauhut koimme jalankulkijana, vaikka autossakin sai jännittää.

En ehkä koskaan unohda sitä järjetöntä ajotyyliä kaupunkien kaduilla, ja jonka ansioista jouduimme todistamaan todella ikävän tapahtuman. Viaton skeittaripoika jäi kaahaavan puolalaiskuskin alle ikävin seurauksin. Tai siis emme tiedä todellisuudessa kuinka ikävin, mutta maassa poikarukka makasi auton ollessa tuhannen nuusana vieressä. Toivon kovasti, että tuo poika jäi henkiin ja saa rullailla vielä jatkossakin pitkin Varsovan katuja, mutta pahoin pelkään.

Toisaalta yöllä ajaessa sai huomata, kuinka kaikki kynnelle kykenevät hurjapäät nousivat oman kiiturinsa ohjaksiin. Silti peltipurkin sisäpuolella oleminen tuntui turvallisemmalta kuin kapeilla kaduilla käveleminen, kun vieressä kiisi autoja hurjaa ylinopeutta ajaen. Stay safe!

Jos haluat nähdä muutakin kuin turistikohteita, kysy neuvoa tai vinkkejä paikallisilta. Useissa matkaoppaissa ja vinkkilistoilla ei näy suinkaan kaikki hienot matkailumahdollisuudet. Sen perinteisen turistikohteen lisäksi voi löytää jonkin yhtä upean paikan ilman väkijoukkoa kyselemällä pienempien kaupunkien tai kylien asukeilta neuvoja.  Me saimme muutaman mukavan maastopyöräreitin tietoomme paikallisten avulla. He neuvoivat huomattavasti enemmän maastopyöräreittejä kuin paikallisista oppaista tai muista lähteistä löytyi.

Maalaismaisemaa Unkarissa

Pienessä kylässä Sloveniassa

Jos tahdot olla vastarannan kiiski tai erilainen, jätä mahdollisimman paljon suunnittelematta. Useimmat huutelevat suunnitelun tärkeydestä, mutta itse nautin äärettömästi vapaudesta ja fiiliksen mukaan menemisestä.

Emme suunnittelleet yöpymispaikkoja, koska emme halunneet suunnitella, missä tulisimme milloinkin olemaan. Kuljimme minne nokka osoitti ja mieli hamusi. Jos innostuimme jostakin paikasta, jäimme sinne pidemmäksi aikaa. Reissumme sijoittui heinäkuun puolenvälin ja elokuun alun tienoille. Emme siitä huolimatta kokeneet ongelmaksi majoitusten löytämistä. Mielestäni rahaa yöpymisiin kului sopiva summa. Kolmen viikon matkalla kahdelta hengeltä kului hieman yli 500€ majoituksiin, joten yöpymiset eivät nousseet ongelmaksi vaikka nukuimme lähes joka yö eri paikoissa. Monet Keski- ja Itä-Euroopan maista ovat suhteellisen edullisia.

Emme suunnitelleet myöskään reittiä. Kävimme keskusteluja kylläkin, missä maissa olisi mukava käydä, mutta tarkan reitin päätimme aina edellisenä iltana tai autoon astuessamme. Tämä takasi mahdollisuuden nähdä pieniä paikkoja paremmin ja käydä katsastamassa kivoja kohteita.

Kirkon tornin hieno valo piti tietysti ikuistaa!

Paikallisia herkkuja Brnossa

Jos haluat stressata vähemmän, varaa aikaa riittävästi. Etenkin liikenteessä kuluva aika on suomalaiselle oikeisiin ruuhkiin tottumattomalla utopiaa. Suurimpia kaupunkeja ohittaessa kannattaa tarkoin pohtia, mihin aikaan siirtonsa tekee, sillä liikenne on ruuhkaista ja yhtä kaupunkia saattaa joutua ohittamaan tuntitolkulla.

Tiet ovat usein ainoastaan pieneltä pätkältä moottoritietä. Usein ne ovat noin 70km/h kuljettavaa toisinaan parempaa ja toisinaan huonompaa asfalttitietä. Käytimme matkustaessamme jossakin päin Puolaa 300 kilometrin matkaan 6 tuntia. Laskeskelimme, että Suomessa ajaessamme olisimme olleet samassa ajassa Espoosta melkein Oulussa asti.

Ja ne tietyöt, joita tehdään joka ainoassa paikassa… Niistä ei varmaankaan tarvitse kertoa enempää.

-Janika

Kommentoi

Bikes, burgers and beers – Fiskars

Julkaistu: 18.9.2017

Säätiedotus oli luvannut puolipilvistä ja muutaman pienen sadepisaran. Aamu nousi kuitenkin mukavana, mutta hieman viileänä kun pakkasimme kamppeemme kohti Raaseporia. Aamun edetessä aurinko lämmitti yhä enemmän ja syksyinen sää piristi mieltä. Kolme paikallista – maastopyöräpolut, olut ja hampurilaiset – kohtasivat Fiskarsin idyllisessä miljöössä maastopyöräilyn harrastajat ja alan edustajat viime lauantaina. Edessä oli innostuneen oloinen maastopyörien täyttämä päivä.

Fiskarsin 60:stä polkukilometrista aloitimme oman lauantaipäivän taipaleemme läntiseltä eli uudemmalta puolelta. Mielipiteeni uusista poluista on vielä hakusessa eikä ole muuttunut muutaman viikon takaisesta. Niin punainen kuin sininenkin reitti tuntuivat uusina ja suhteellisen ajamattomina tahmeilta. Pyörä ei liikkunut näillä yhtä sutjakkaasti kuin muilla poluilla. Uskoakseni uudemmat reitit hakevat vielä uomiaa ja ajan kuluessa paranevat. Linjoiltaan ne on vaihtelevia ja pidän erityisesti reittien yhdistelymahdollisuudesta. Ajamalla osan punaista ja osan sinistä pystyy muokkaamaan eri kerroille omanlaisensa yhdistelmän.

Sadekuurot ja pilven raosta tuleva valo loivat kivan tunnelman

Testipyöriä paikalle oli raahattu kivasti. Merkkejä oli suomalaisesta Polesta vanhaan kunnon Santa Cruziin ja nykyään paljon näkyvään Canyoniin sekä hieman kalliimpaan Pivotiin sekä moniin muihin merkkeihin. Uuden pyörän hankinnasta kiinnostuneena muutamaa fillaria tuli kuolattua. Piti sitä päästä myös kokeilemaan miltä uudet pyörät oikein tuntuvat. Ajotuntuma oli lievästi sanottuna erilainen omaan toistakymmentä vuotta vanhaan Santa Cruzin runkoon verrattuna. Saa nähdä tuleeko sitä ostettua uusi pyörä!

Mutaisia polkuja

Pivotti kulki kivasti

Tapahtuma keräsi mukavasti kävijöitä, mutta edelleen poluilla oli suhteellisen rauhallista ajella. Toista oli burgerijonossa! Halusivathan nälkäiset pyöräilijät herkutella burgereilla ja palanpainikkeeksi ottaa tapahtumapäikalla sijaitsevan Fiskarsin panimon olutta. Ruokakojun ripeän toiminnan ansiosta istuimme melko nopeasti terassilla syöden, juoden ja kertaillen aamupäivän tapahtumia. Iltapäivällä saimme säähän vaihtelua kun auringon lisäksi taivaalta tuli sekä sadetta että rakeita, mikä ei kylläkään haitannut omaa menoani vaan annoin ravan kunnolla roiskua. Vesisade viilensi sopivasti hikisen ihon.

Olut ja burgeri maistuu

Aurinko paisteli ajoittain

Olipa taas kiva tapahtuma rakkaan harrastuksen parissa. Mukava kokeilla uutta kalustoa, nähdä tuttuja ja nauttia päivästä pyöräillen! Mikä mukavinta ensi vuonna Fiskarsiin on tulossa taas uusia polkuja.

Pyöräilykuvat: Joonas Leppänen

-Janika & Valtsu

Kommentoi

Turistien tiellä

Julkaistu: 14.9.2017

Paikka kuhisee ihmisiä. He ovat tulleet eri puolilta ihastelemaan tätä upeaa patikointireittiä rotkon sisuksissa tai tätä yhtä Puolan ja samalla toisen maailmansodan merkittävimmistä tapahtumapaikoista. Käyn mielessäni taistelua, kuinka minun tulisi suhtautua nähtävyyteen, joissa ”kaikki” muutkin vierailevat.

Toisaalta ahdistaa olla se turisti, joka ottaa luultavasti samat kuvat kuin muutkin tuhannet turistit tai kuluttaa samoja polkuja muiden matkailijoiden vanavedessä. Toisaalta en halua jäädä paitsi vain siitä syystä, että kohteet ovat muidenkin ämpärilistoilla. Mielessäni kimpoilevat ristiriitaiset ajatukset.

Kuin huomaamatta Suchá Belán railoa pitkin tarpoessa ajatukset kaikesta muusta huuhtoutuvat ja havaitsen ihastelevani tätä valtavaa rotkoa, jonka uumenissa me ja monet muut tarvomme eteenpäin. Onneksi vain muutama pullonkaula reitillä kerää ihmiset jonoiksi asti, mutta muuten saa kuljeskella melko rauhassa.

Suchá Belán rotko on yksi Slovakian tunnetuimmista ja mahdollisesti upeimmista, vaikka seudulla on useampia railoja. Köpöttely puisilla tikkailla tekee matkasta entistä mielenkiintoisemman, ja koska ollaan Slovakiassa, ei turvallisuuteen ole kiinnitetty huomiota turhan tarkasti. Suomessa olisimme kulkeneet reitin valjaisiin ja turvaköysiin kiinnitettyinä.

Suchá Beláa huomattavasti pahempi turistirysä on Auschwitz. Täällä huomaan taas katsovani kauhulla turistimassoja, jotka soljuvat ympärilläni. ”Mihin olenkaan tullut”, ajattelen. Toisaalta tämä on yksi niistä paikoista, jonne olen ehdottomasti halunnut ahterini raahata. Kun siirrymme pääovilta Birkenaun puolelle, ihmiset levittäytyvät tuohon valtavaan kuolemanaitaukseen katselemaan menneisyyden varjoja. Kaikeksi karmeudeksi Auschwitz-Birkenaun -leirit ovat niin suuria, että kehossani tuntuva ahdistus ei johdu ihmislaumoista, vaan sen kuumottavasta menneisyydestä.

Olen aidosti onnellinen nähtyäni nämä kaksi paikkaa.

Slovenian Suchá Belá

Suchá Belán railossa evästauolla

Upea vihertävä luonto Suchá Belán railossa

Tasapainoilua tikkaide päällä.

Tikkaita pitkin köpöttelemässä Suchá Belán hienossa railossa

Muutamat paikat Suchá Belássa oli melko kapeita

Auschwitz

Auschwitzin aitojen sisäpuolella

– Janika

Kommentoi

Slovenia — Euroopan helmi

Julkaistu: 27.8.2017

”Hei, tule nopeasti katsomaan tätä upeaa näkyä”, kävin pikaisesti komentamassa Valtsun ylös makuupussinsa syövereistä. Usva oli laskeutunut kuusten oksille ohuen ohuina pilvenhattaroina. Edellisyönä ukkonen oli osoittanut mahtiaan ja ottanut orkesteriinsa mukaan rankkasateen. Niiden jäljiltä aamuinen näky sai minut huumaantumaan entisestään Podljubeljin maisemista. Samalla mielen valtasi eräänlainen kaiho. Oli viimeinen päivä paikassa, jossa ihmiset olivat ottaneet meidät vastaan suurella sydämellä ja auttaneet monin tavoin. ”Tänne palaan”, mietin syödessäni aamiaista vanhemman irlantilaismiehen seurana ja litkiessäni hänen tarjoamaa teetä.

Viimeisen aamun usvapilvet

Podljubelj sumun syövereissä

Joitakin päiviä aikaisemmin olimme yllittäneet Slovenia rajan. Vinjetin ostoreissulla lähiseudun retkikohteita mainostava herra innostui kuullessaan meidän toden totta jäävän Sloveniaan niin, että lähdimme mukanamme paperikassillinen karttoja.

Vaikka alun alkaen suunnitelmanamme oli mennä Triglavin luonnonpuistoon, ei meidän tie sinne vienyt. Aivan rajan tuntumassa, jotakuinkin kymmenkunta kilometriä rajasta, oli pikkuinen kylä — Podljubelj nimeltään. Kylässä oli suloinen pieni leirintäalue, josta Maria ja Gregor olivat saaneet rakennettua kotoisan ja lämminhenkisen. Yleensä ei tulisi mieleenkään kuvailla leirintäalueita lämminhenkisiksi saati kotoisiksi, mutta heti pihaan kurvatessamme sekä omistajapariskunta että vieraat toivottivat meidät ilolla ja tervetuliaisjuomin vastaan kuin olisi saapunut tutumpaankin seuraan.

Tuttuja leirintäalueen väestä tuli, tai ainakin se tuntui siltä. Yhteiset aamupalat Gerardin ja paikallisen kylänmiehen kanssa tulivat traditioksi, jos nyt tällaisella lyhyellä piipahduksella voi vielä tavasta puhua. Toisaalta eiköhän aamut olisi rullanneet samaa rataa, mikäli olisimme paikkaan jäänyt. Gerard oli viettänyt kuukauden päivät leirintäalueella ja aikoi olla niin pitkään kunnes alkaisi kaivata kotiin, tai kunnes leirintäalue sulkisi talveksi ovensa.

Piipahdimme Podljubeljista lähiseutujen eri kohteisiin, joissa vietimme päivän parhaat tunnit, sillä upeita maisemia ei ympäriltä puuttunut. Pyöräretket veivät meidät vuorten suojaamiin metsiin, jotka saivat meidät haaveilemaan ihkaoikeasta maastopyöräreissusta Sloveniaan.

Pieni välipysähdys söpöllä pienellä lammella

Maastossa pyörän kanssa

Huimat näkymät Slovenian ja Itävallan rajalla

Lyhyehkö tunnelinpätkä patikkapolulla

 

Slovenian perinneherkku

Marian ja Gregorin suosittelemana teimme patikkaretken eräälle rajan tuntumassa olevalle vuorenrinteelle. Reitti kulki kapeana mutkitellen eteenpäin ja muutamasta kohtaa sen päätähuimaavan jyrkät rinteet olivat yhden harha-askeleen päässä. Päätepisteenä reilun muutaman tunnin patikoinnin jälkeen oli vuoristomaja, Planina Preval. Vuoristomaja tarjosi paikallisia herkkuja, joista me valikoimme summamutikassa Zganci nimisen perinneherkun. Tämän sisältö selvisi vasta pöydässä ja vielä tarkempi selostus saatiin Marialta leirintäalueella — tattarijauhoja, päällä hiukan rapeaa sian ihraa ja lisänä viiliä. Ruoka ei noussut minun listaykkösekseni. Tuskin Valtsunkaan, mutta urheana hän söi sitä puolikkaan annosta.

Lohikäärmekaupungiksikin kutsutun Tržičin läheisyydestä löytyi Dovzan Gorgeksi nimetty nähtävyys Trziska Bistrica joella. Joen uskotaan olleen vuosimiljoonia sitten osa trooppista merta, jonka ansiosta sieltä fossiililöydökset eivät ole harvinaisia. Jokea ihaillessa kului huomaamatta muutama tunti, vaikka sen ympärille tehty reitti ei pitkä ollutkaan.

Dovzan Gorge

Dovzan Gorgea ympäröivä pieni reitti

Ennen kuin ehdimme lähteä ja hyvästellä leirintäalueen väen uusi saderyöppy kerkesi kastelemaan meidät osittain. Muistot visusti mielessämme matkamme jatkui kohti kirkkaita vesiä Kroatian auringon alle.

– Janika

 

Kommentoi

Polska MTB – 3 kohdetta

Julkaistu: 11.8.2017

Mikäli ei kaipaa ainoastaan alastulonautintoa ja on valmis näkemään vaivaa ja polkemaan reidet tulessa mäkiä myös ylös, kannattaa Puolalle antaa mahdollisuus. Maastopyöräilyyn sopivia paikkoja Puolasta löytyy yllin kyllin, ja me kävimme katsastamassa niistä kolme. Emme suinkaan läpikotaisin, mutta pintaraapaisulla.

Vaikka itse oli nähtävä vaivaa ja poljettava kuntoa uhmaten ja sitä kartuttaen omin voimin ylös, eniten säälin kuitenkin jarrupalojani, jotka joutuivat tekemään kaiken työn alas tultaessa, ja jotka kiilsivät uututtaan vielä heinäkuun alussa.

Alamäki ja minä olemme kavereita, mutta emme mitään ylimpiä ystävyksiä. Pidän niistä, mutta voi sitä jarrutuksen määrää. Todelliset maastohaukat saattavat naurahtaa ajotavalleni, mutta koska toivon saavani pitää hampaat suussani vielä vuosienkin päästä, on kukkaron nyörejä löystettävä useammin jarrupaloja uusittaessa. Kun jarruttaa koko viisi kilometriä, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän, kuluvathan ne jarrut. Se on selvää!

Vaikka heinäkuu oli lämmin ja usein jopa kuuma monessa muussa maassa Suomea lukuun ottamatta, oli pyöräily maastossa suhteellisen mukavaa. Puut varjostivat usein sen verran, että 30 asteen lämpötilakin tuntui siedettävältä.

Taustalla Krajobrazowy Beskidu Śląskiego

Kartanlukutauko muuttui istuskeluksi

Kielce, Wolowe Trasy

Saavuimme Kielcen 200 000 asukkaan pikkukaupunkiin Varsovan ruuhkaisilta kaduilta. Täältä löytyi söpö pikkunyppylä ohikulkumatkalaisten riemuksi. Hetken hapuilun jälkeen löysimme paikan, joka kartan mukaan piti sijaita muutamia maastopyörälle soveltuvia reittejä. Ymmärrykseni mukaan nämä polut piti olla melko uusia ja niitä oli rakenneltu tämän vuoden puolella.

Auton saimme mukavasti metsän reunaan, josta lähdimme etsimään polkuja. Nyppylä paikantui nopeasti ja lähdimme polkemaan ylös. Huipulla tutkailimme vuoroin reittejä ja vuoroin maastoa. Toimiva nettiyhteys olisi helpottanut huomattavasti karttojen lukua puhelimesta, mutta koska emme saaneet topokarttoja avattua, oli tehtävä jonkinlaisia ratkaisuja. Päätimme, että yksi reiteistä kulki alas edestämme ja hyppäsimme satuloihin. Polku oli leveähköä hiekka-kivipolkua nyppylän harjannetta alaspäin, mikä ei tyydyttänyt meitä täysin single track -tyyppiset polut mielessämme.

Lopulta tulimme risteykseen, josta päätimme kääntyä takaisin ylös menevällä tielle. Ylös se ei kuitenkaan vienyt vaan kukkulan toiselle puolen, josta lähti vihdoin hyvänoloinen joskin poljettavaksi jyrkähkö reitti ylös. Tämän ansiosta löysimme ne todellisuudessa maastopyöräreiteiksi suunnitellut muutamat linjat alas. Valitsimme kahdesta vierekkäisestä oikeanpuoleisen. Reitti oli kiva, mutta minulle muutamista kohdin hieman liian haastava parin tiukan käännöksen ja liian jyrkän mäen sekä laiturirakennelman ansiosta. Ei onneksi tarvinnut koko matkaa talutella vaan sai myös kokeilla omien taitojensa rajoja.

Huomioita:

  • Reittejä ei ole merkitty maastoon, joten oma kartanlukutaito on tarpeen.
  • Varsinaisten maastopyöräilyyn rakennettujen polkujen lisäksi kukkulalta löytyi muutamia muitakin harrastukseen soveltuvia linjoja.

Täältä lisää Wolowe Trasysta!

Juoksupolkua alas

Paikallinen laituri

Bielsko Biala, Kozia Góra

Bielsko Biala ansaitsi muutaman yön, sillä löysimme kaupungin liepeiltä hyvänä pidetyn pyöräparkin kaikkine oheisherkkuineen.

Vertikaalimetrejä ylös polkiessa kohti ensimmäistä polkua oli 270 m, mikä meni mukavasti ylös kiemurtelevaa reittiä pitkin, sillä huipulle menevä polku oli suunniteltu järkevästi. Ylös huipulle polki mukavat 50 minuuttia, mikä tuntui harrastelijasta sopivalta riipaisulta. Ja mikä tärkeintä polkua pystyi ihan tosissaan ajamaan, mikä ei suinkaan joka paikassa ollut itsestään selvyys.

Ensimmäinen lasku mentiin minun mielikseni sinistä. Rata oli nimensä mukaisesti Twister sen kiemurrellessa tiuhasti alas siloiteltuja bermejä bermien perään. Ei liian jyrkkää ja sopivan vauhdikas, pidin! Toisella kierroksella valitsimme yhden punaisista poluista. Punaisessa oli jo melko paljon haastetta, mutta erityisesti Valtsu nautti. Jyrkkää ja juurakkoista polkua ja väliin pikku droppeja. Itse jouduin paikka paikoin loikkimaan pyörän selästä kohdatessani minua suuremman vastuksen jyrkistä tai muutoin haasteellisista paikoista.

Ylikansoitetuksi parkkia ei voinut kutsua, sillä näimme muutaman pyöräilijän poluilla meidän lisäksemme. Pyöräbaarin liepeillä touhu oli kuitenkin hieman vilkkaampaa. Pump trackilla oli menossa junnujen treenit.

Muutama nousu laskuineen riitti meille, vaikka ratoja olisi ollut vielä useita. Kysäisimme pyörien pesumahdollisuutta baarista, ja vaikka yhteistä kieltä ei kunnolla löytynyt, pystyimme hymyissä suin tyytyväisinä siemailla hetken kuluttua Radleria terassilla.

Huomioita:

  • Alueelta löytyy pump track, bike bar ja vuokraamo.
  • Reitit ja siirtymät merkitty hyvin maastoon.

Heiltä löytyi pätevät nettisivutkin!

Twisterin alku

Hiipivä tiikeri

Ruokataukoa oli kiva viettää pyöräbaarissa

Rytro, Osrodek

Olimme edellisiltana majoittautuneet kaupungin halvimpaan hotelliin. Hotelli sijaitsi parahiksi aivan suunnittelmamme maastopyöräreitin vieressä. Mäellä oli useampi reitti, mutta valintamme osui minun taitojeni huomioiden yhteen helpohkoista.

Ensin oli kuitenkin poljettava ylös, mikä tarkoitti 6,5 km polkemista ja jotakuinkin 750 vertikaalimetriä. Puoleen väliin asti matkanteko tuntui mukavalta ja ehdin jo toivoa, että nousu jatkuisi ylös asti loivasti nousevana. Vaan ei tietenkään! Nousun toinen puolisko oli jyrkkää ja vielä jyrkempää taivalta kohti huippua. Talutushommiksihan se meni. Mutta kaikki nähty vaiva palkittiin alastultaessa.

Polku oli vaihtelevaa, jossa pääsi kokeilemaan teknisiä taitojaan jyrkemmillä ja kivikkoisemmilla osuuksilla, mutta myös tykittelemään ojanpohjan lehtikujaa. Reitin jälkeen laskettelimme asfalttipätkän suoraan hotellin parkkipaikalle, jossa auringosta paahtunut automme odotteli.

Huomioita:

  • lopun ylösnousemus melko jyrkkää
  • pysy reitillä, ettet joudu umpikujaan xD

Polut olivat jyrkkyydeltänsä vaihtelevia

Jyrkkää ja juurakkoista

-Janika

 

1 kommentti