Ilahuttava päiväretki

Julkaistu: 31.12.2016

En olisi hevillä uskonut, että päivästä tulisi tällainen. Uskoimme lähtevämme tavalliselle skinnailureissulle meille tuntemattomalle Soutajalle. Ajattelimme hieman käydä tutkailemassa, millaisia laskulinjoja tällä vaaralla on. Onnistuimme kyllä saamaan retkikartan katselua paremman kuvan vaararyppäästä, mutta päivä yllätti meidät totisesti.

Ensimmäinen nousu ja lasku menivät omalla painollaan. Tuuli yltyi ja lunta alkoi tupruttaa taivaan täydeltä. Tunnelma oli talvisen eloisa. Ranta-Soutaja oli selätetty nopeasti ja matkamme jatkui itse Soutajaa kohti.

Skinnailua Soutajalla

Jostakin kaukaa alkoi kuulua ensin outoa surinaa, jolloin Valtsu nosti katseensa ja tähyili taivaalle. Oman kuvauskopterin toivossa hän tunnisti äänen vähääkään miettimättä. Hetken kuluttua surinan lisäksi kuului jatkuvasti kovenevaa ilakointia. Riemun kiljahduksien lähde selvisi, kun skinnailimme lähemmäs. Joukko miehiä ja naisia oli testailemassa snow surfeja Lucky Ranchin opastuksella.

Lumisurffausta

Kodalla

Jutellessamme porukan kanssa Valtsulle tarjoutui tilaisuus päästä testaamaan Ilahu Boardsin lautoja käytännössä. Kodalla Valtsu heitti mononsa nurkkaan, laittoi ylisuuret lainakengät jalkoihinsa ja nappasi snow surffin kainaloonsa. Lumella surffailu oli kevyttä, mutta vauhti tuntui kovemmalta kuin suksien tai laudan kanssa pelatessa. Ilahun ajatuksena on pitää hauskaa luonnossa ja siltä se totisesti näytti. Ensi kerralla täytyy itsekin päästä kokeilemaan oikein toden teolla tuota lajia.

Ilahtumista havaittavissa!

Taivalsimme takaisin autolle hymyt kasvoillamme. Aamulla mökiltä lähtiessään ei voi tietää, mitä päivä tuo tullessaan.

Hämärälaskun jälkeen

– Janika

Unohdetaan kiire ja nautitaan!

Julkaistu: 21.12.2016

Usein laskureissuilla huomaa kiirehtivänsä. Sitä tahtoo ehtiä kaiken samalla reisulla. Aamulla herätään ”kukonlaulun aikaan”, jotta saa ahdettua naamariin puurot ja muut aamupöperöt, ja jotta ollaan sopivaan aikaan pelipaikoilla. Tästä sitten edetään edellisen illan suunnitelmien mukaisesti takamaastoihin, lähioffareille tai viettämään rinnepäivää, mutta suunnitelman mukaisesti ja mahdollisimman paljon. Hissien sulkemisaikaan tai afterskin jälkeen voi sitten könytä takaisin mökkiin. Näin jatkuu koko viikko kunnes koittaa kotiinlähdön aika.

Ehkä useampi viikko yhtäjaksoisesti Pyhällä saa tämän parivaljakon rauhoittumaan. Voisi kuvitella, että sykkiminen jää hieman vähemmälle. Aamut voi halutessaan ottaa rennommin eikä päivän laskusaldon tarvitse näyttää huikeita lukuja. Sitä paitsi eihän se aurinkokaan näyttäydy kuin muutaman tunnin päivässä.

Isokuru

Ensimmäiset päivät Pyhällä ovat kuluneet lumen ja paikkojen tutkimisessa, vaikka paikkana tämä on hyvinkin tuttu entuudestaan. On ollut kiinnostavaa katsella, kuinka paljon lunta on tullut ja miten se on kertynyt eri paikkoihin. Valitettavasti tiistain sateinen päivä muutti koko lumitilanteen toisenlaiseksi, vaikka ei se kehuttava aiemminkaan ollut.

Sunnuntaina teimme reissun Oravalammelle. Vaikka lumi ei tehnyt meihin monessakaan kohtaa vaikutusta, oli sää aivan upea ja teki retkestä arvokkaan. Lyhyt vailoisa aika oli täydellistä. Ei mahtavaan päivää välttämättä vaadita upeita laskuja. Upea sää ja retkeilymieli voivat toisinaan riittää.

Kovan tuulen vuoksi alkuperäinen suunnitelmamme kiertää kakkoselle Karhunjuomalammen kautta vaihtui, koska huipulle vievä kuomuhissi ei ollut käytössä aamulla. Niimpä lähdimme skinnailemaan tuttua retkeilyreittiä Isokuruun, josta jatkoimme ylös Kakkoselle. Kakkosta alas ja ylös kulki edellisten päivien jälkiä, joista valitsimme yhdet helpottaaksemme omaa matkaamme. Huipulla upea auringon värjäämä taivas vei hetkeksi huomiomme ennen kuin pääsimme jatkamaan skinnailua toista huippua kohti.

Auringon ihmettelyä

Lasku Oravalammelle ei tosiaan ollut kummoinen. Vähäinen, mutta raskas lumi sai miedät hetkeksi harmistuneiksi. Tätäkö tämä on koko kolme viikkoa? Oravalammella harmi laantui makkaroita paistellessa ja fiilistellessä luonnon keskellä. Takaisin skinnailtiin kesäretkeilyreittiä pitkin Pyhän keskukseen.

Halkoa peliin

Oravalammen laavulla

Alkureissulla ei tosiaankaan olla menty pää kolmantena jalkana ja hyvä niin!

– Janika

Itsenäinen laskija puuterin perässä

Julkaistu: 07.12.2016

Ajatukset toiveikkaina, luottamatta liikaa ja pelkäämällä pahinta! Eihän sitä voi tietää onko pohjat tarpeeksi hyvät ja tuleeko sitä hötöä tarpeeksi taivaalta, mutta kyllä kekseliäs ihminen tilanteen tavalla tai toisella ratkaisee. Eikö?

Perjantai kului autossa peppua puudutellessa, mutta lauantaina olimme tositoimissa valmiina surffaamaan puuterilumessa. Kävin jopa huollattamassa sukset priimakuntoon, jotta ne saisivat tämän kauden aikana uudet erilaiset kuviot pohjiinsa ja kantteihinsa mahdollisesti jo näillä kauden ensimmäisillä offarilaskuilla Rukalla.

Puuterin etsintä alkoi ujosti aivan rinteiden viereisistä metsiköistä siirtyen hieman kauemmas. Itsenäisyyspäivää kunnioittaen vietimme aikaamme itsenäisinä omissa oloissamme skinnaillen suljettuina olevia rinteitä ja niitä alas kurvaillen. Rinteiden pohjat olivat kunnossa, mutta päällä oli niin ihanan pehmeää ja kevyttä valkeaa kultaa. Ilo on löydettävä sieltä, missä sitä tarjotaan!

Etsivä löytää, kuten sanonta kuuluu. Ei pyyda avaamattomiin rinteisiin loppunut. Paikka paikoin lunta oli jopa polviin saakka. Ei laskujen pituudet päätä huimannut, mutta fiilikseen pääsi.

Mustavalkoinen

Auringonlasku

– Janika & Valtsu