Bikes, burgers and beers – Fiskars

Julkaistu: 18.9.2017

Säätiedotus oli luvannut puolipilvistä ja muutaman pienen sadepisaran. Aamu nousi kuitenkin mukavana, mutta hieman viileänä kun pakkasimme kamppeemme kohti Raaseporia. Aamun edetessä aurinko lämmitti yhä enemmän ja syksyinen sää piristi mieltä. Kolme paikallista – maastopyöräpolut, olut ja hampurilaiset – kohtasivat Fiskarsin idyllisessä miljöössä maastopyöräilyn harrastajat ja alan edustajat viime lauantaina. Edessä oli innostuneen oloinen maastopyörien täyttämä päivä.

Fiskarsin 60:stä polkukilometrista aloitimme oman lauantaipäivän taipaleemme läntiseltä eli uudemmalta puolelta. Mielipiteeni uusista poluista on vielä hakusessa eikä ole muuttunut muutaman viikon takaisesta. Niin punainen kuin sininenkin reitti tuntuivat uusina ja suhteellisen ajamattomina tahmeilta. Pyörä ei liikkunut näillä yhtä sutjakkaasti kuin muilla poluilla. Uskoakseni uudemmat reitit hakevat vielä uomiaa ja ajan kuluessa paranevat. Linjoiltaan ne on vaihtelevia ja pidän erityisesti reittien yhdistelymahdollisuudesta. Ajamalla osan punaista ja osan sinistä pystyy muokkaamaan eri kerroille omanlaisensa yhdistelmän.

Sadekuurot ja pilven raosta tuleva valo loivat kivan tunnelman

Testipyöriä paikalle oli raahattu kivasti. Merkkejä oli suomalaisesta Polesta vanhaan kunnon Santa Cruziin ja nykyään paljon näkyvään Canyoniin sekä hieman kalliimpaan Pivotiin sekä moniin muihin merkkeihin. Uuden pyörän hankinnasta kiinnostuneena muutamaa fillaria tuli kuolattua. Piti sitä päästä myös kokeilemaan miltä uudet pyörät oikein tuntuvat. Ajotuntuma oli lievästi sanottuna erilainen omaan toistakymmentä vuotta vanhaan Santa Cruzin runkoon verrattuna. Saa nähdä tuleeko sitä ostettua uusi pyörä!

Mutaisia polkuja

Pivotti kulki kivasti

Tapahtuma keräsi mukavasti kävijöitä, mutta edelleen poluilla oli suhteellisen rauhallista ajella. Toista oli burgerijonossa! Halusivathan nälkäiset pyöräilijät herkutella burgereilla ja palanpainikkeeksi ottaa tapahtumapäikalla sijaitsevan Fiskarsin panimon olutta. Ruokakojun ripeän toiminnan ansiosta istuimme melko nopeasti terassilla syöden, juoden ja kertaillen aamupäivän tapahtumia. Iltapäivällä saimme säähän vaihtelua kun auringon lisäksi taivaalta tuli sekä sadetta että rakeita, mikä ei kylläkään haitannut omaa menoani vaan annoin ravan kunnolla roiskua. Vesisade viilensi sopivasti hikisen ihon.

Olut ja burgeri maistuu

Aurinko paisteli ajoittain

Olipa taas kiva tapahtuma rakkaan harrastuksen parissa. Mukava kokeilla uutta kalustoa, nähdä tuttuja ja nauttia päivästä pyöräillen! Mikä mukavinta ensi vuonna Fiskarsiin on tulossa taas uusia polkuja.

Pyöräilykuvat: Joonas Leppänen

-Janika & Valtsu

Kommentoi

Turistien tiellä

Julkaistu: 14.9.2017

Paikka kuhisee ihmisiä. He ovat tulleet eri puolilta ihastelemaan tätä upeaa patikointireittiä rotkon sisuksissa tai tätä yhtä Puolan ja samalla toisen maailmansodan merkittävimmistä tapahtumapaikoista. Käyn mielessäni taistelua, kuinka minun tulisi suhtautua nähtävyyteen, joissa ”kaikki” muutkin vierailevat.

Toisaalta ahdistaa olla se turisti, joka ottaa luultavasti samat kuvat kuin muutkin tuhannet turistit tai kuluttaa samoja polkuja muiden matkailijoiden vanavedessä. Toisaalta en halua jäädä paitsi vain siitä syystä, että kohteet ovat muidenkin ämpärilistoilla. Mielessäni kimpoilevat ristiriitaiset ajatukset.

Kuin huomaamatta Suchá Belán railoa pitkin tarpoessa ajatukset kaikesta muusta huuhtoutuvat ja havaitsen ihastelevani tätä valtavaa rotkoa, jonka uumenissa me ja monet muut tarvomme eteenpäin. Onneksi vain muutama pullonkaula reitillä kerää ihmiset jonoiksi asti, mutta muuten saa kuljeskella melko rauhassa.

Suchá Belán rotko on yksi Slovakian tunnetuimmista ja mahdollisesti upeimmista, vaikka seudulla on useampia railoja. Köpöttely puisilla tikkailla tekee matkasta entistä mielenkiintoisemman, ja koska ollaan Slovakiassa, ei turvallisuuteen ole kiinnitetty huomiota turhan tarkasti. Suomessa olisimme kulkeneet reitin valjaisiin ja turvaköysiin kiinnitettyinä.

Suchá Beláa huomattavasti pahempi turistirysä on Auschwitz. Täällä huomaan taas katsovani kauhulla turistimassoja, jotka soljuvat ympärilläni. ”Mihin olenkaan tullut”, ajattelen. Toisaalta tämä on yksi niistä paikoista, jonne olen ehdottomasti halunnut ahterini raahata. Kun siirrymme pääovilta Birkenaun puolelle, ihmiset levittäytyvät tuohon valtavaan kuolemanaitaukseen katselemaan menneisyyden varjoja. Kaikeksi karmeudeksi Auschwitz-Birkenaun -leirit ovat niin suuria, että kehossani tuntuva ahdistus ei johdu ihmislaumoista, vaan sen kuumottavasta menneisyydestä.

Olen aidosti onnellinen nähtyäni nämä kaksi paikkaa.

Slovenian Suchá Belá

Suchá Belán railossa evästauolla

Upea vihertävä luonto Suchá Belán railossa

Tasapainoilua tikkaide päällä.

Tikkaita pitkin köpöttelemässä Suchá Belán hienossa railossa

Muutamat paikat Suchá Belássa oli melko kapeita

Auschwitz

Auschwitzin aitojen sisäpuolella

– Janika

Kommentoi