Paavolan tammi – muistojeni maisema

Julkaistu: 26.7.2018

Olen viettänyt yli kolme vuosikymmentä isovanhempieni ja sitä ennen isoisovanhempieni kesämökillä Lohjansaaressa – koko tähänastisen elämäni. Mökki on ollut tärkeä, mutta niin on ollut koko matka aina Lohjansaaren ja Jalassaaren väliseltä Paavolan sillalta Pietilään saakka. Ennen aikaan tuo silta oli puinen. Autolla ajettaessa sillan poikkipuut töksähtelivät takapuolen alla tärisyttäen koko autoa. Viimeistään sillan kohdilla havaihduin unesta, jonka autolla matkaaminen saa minussa aikaan. Nykyään silta on asfaltoitu eikä siksi ole enää niin sykähdyttävä.

Kuitenkin ennen kaikkea muistojeni syövereistä kaivautuvat kohtaamiseni luonnossa. Muistan pähkinäpuulehdot, joiden olemassaoloa ihmettelin aina lapsena. Muistan vattupusikot, jotka hakkuiden ansioista kasvoivat valtoimenaan aurinkoisella aukealla, ja joita mummini kanssa kävimme kesäisin poimimassa. Muistan mahtavat mustikka- ja sienimaastot. Muistan lukuisat peurat ja hanhet. Muistan armottoman pohjoistuulen, joka sai mökkipihamme vilun väreille. Muistan sen kaiken.

En kuitenkaan koko tuona aikana ole tiettävästi kuuluisaa tammea käynyt ihailemassa. En vaikka jossakin vaiheessa pahvinen kyltti ilmestyi opastamaan nähtävyydelle ja myöhemmin vaihtui sille varta vasten tehdyksi.

Tänä keväänä isoisäni myi mökin. Kaiho Lohjansaareen on palannut. Kuin murhaaja palaa rikospaikalleen, on minunkin palattava edes kerran Lohjansaareen, saman tien varteen jota kuljin kaikkina kesinäni. Tällä kertaa en kulje hiekkatien päähän vaan jään aivan sen alkuun.

Pietiläntielle käännyttäessä loputkin muistot ryöpshtävät mieleen kuin padon kourista vapautuva vesi juoksee valtoimenaan eteenpäin. Muistan ajaneeni isäni polvella hiekkatietä mökillemme. Rattiin sai nousta saaren koulun kohdilla. Sen vanhan koulurakennuksen, jota olen ihaillut satoja kertoja miettien miten ihanaa olisi ollut käydä tuollaista kyläkoulua. Sen samaisen koulun, jonka pihasta lähtee polku Paavolan tammelle.

Tammi on uskomattoman suuri

Kesäisenä sunnuntai-iltana neljäsataa vuotiaan tammen luona käy kuhina, sellainen kuin nyt Lohjansaaressa sijaitsevalla tammella voi käydä. Ihmiset talsivat tietä ympäröivän puuston alitse jatkaen matkaansa pitkospuille, joiden lopussa odottaa tammi kaikkien niiden kuusten keskellä. He katsevat hetken ympärilleen ja jokunen käy tallomassa ylvään puun juuria, toiveista huolimatta. Sitten he poistuvat yhtä nopeasti kun ovat tulleet. Näin tammi on nähty.

Meidän täytyy ihailla sitä hiukan pidempään. Kiertää vielä samoissa maastoissa oleva luontopolku. Hyvästellä Lohjansaari. Nämä taitavat olla hautajaiset!

Paavolan tammi kaikessa ylväydessään kuusten keskellä

Metsäkorte

Luontopolulla

Rypsipellon laidalla kukkia keräämässä

Kommentoi

Hämeen harjuilla hikoilemassa, Poronpolulla polkemassa

Julkaistu: 11.7.2018

Hämeen järviylängöillä Lopen kunnassa Räyskälän ilmailukeskuksen kupeessa kiemurtelee Poronpolku. Polku, joka toisille edustaa rauhoittumista ja rentouttavia patikkaretkiä ja toisille kuntoilumielessä tehtyjä pidempiä tai lyhyempiä reissuja, on juuri sopiva erilaisiin tarpeisiin. Sinne mahtuvat kaikki, sulassa sovussa, yhdessä tai yksin. Maastopyöräilyn yleistyessä yhä useampi on lähtenyt näille harjuisille seuduille myös polkemaan, muutenkin kuin Poronpolun polkaisu -tapahtuman aikaan.

Poronpolun historia alkoi vuonna 1967, jolloin järjestettiin kävelytapahtuma, jonka tarkoituksena oli kuntoliikunnan ja luonnon terveysvaikutusten yhdistäminen. Kaksi vuotta aikaisemmin samaiselle alueelle oli tuotu kymmenkunta poroa porojen keinoruokintaan liittyvän tutkimuksen varjolla. Tästä syystä Poronpulku sai nykyään tunnetun nimensä. Ja vaikka porot vuonna 1974 vietiin pois eikä sen jälkeen ole tulleet takaisin, päätettiin mielipidetiedustelussa nimi säilyttää ennallaan, ja hyvä niin. Nimi kertoo jotakin paikan historiasta.

Edellisiltana tehty suunnitelma Rautakoskentien itäpuolisen osuuden polkemisesta on käymässä toteen. Tarkoituksena on painaa menemään pisin Poronpolun reiteistä, vaikka vaihtoehtoja on kolmen kilometrin ja kahdenkymmenen kahdeksan väliltä useita. Seuraamme lähes koko matkan ”Poronpolku 28” kyltein merkittyä reittiä poiketen kerran käpypolulle, sillä samoilta kohdin menevä pyöräreitti kulkee tylsempää hiekkatietä pitkin.

Poronpolku on yksikertaisesti upea! Ehdottomasti yksi hienoimmista reiteistä, joita olemme Suomessa ajaneet. Henkeäsalpaavan kauniit maisemat muuttuvat matkan edetessä tarjoten jatkuvasti uutta katseltavaa. Nämä maisemat suorastaan pakottavat pysähtelemään. Yhtenä hetkenä näemme edessämme kauniin koivikon kuin suoraan kotimaisesta mustavalkoelokuvasta vanhoine rakennukseen ja toisena kulotetun mäenrinteen, jonka alaosasta mustuneet männyt ovat saaneet uutta puhtia metsänhoidon seurauksena.

Tsäk, tsäk, tsäk, tsäk… Korviin kantautuva tasaisesti säksättävä ääni saa huomioni. Yritän silmäillä puustoon, mutta en harmikseni löydä äänen tuottajaa. Joudun luovuttamaan, sillä en viitsi odotuttaa Valtsua pidempään.

Harjut ovat reitin haastavin osuus, mutta samalla sen suola. Harjujen päältä saa katsella upeaa metsä-, järvi tai suomaisemaa, mutta ennen upeita näköaloja reidet joutuvat koville, etenkin kun harjuja ilmestyy toinen toisensa jälkeen. Jopa muutamat kivikkokohdat harjujen kupeissa ovat poljettavia muutaman vuoden harrastaneelle. Harjujen lisäksi Poronpolun maastoa kuvaa kuivat ja kapeat hiekkapohjaiset neulasten peittämät polut, jotka saavat hymyn huulille nopeudessaan. Jokin Räyskälän maastoissa muistuttaa meitä  viime vuoden Syötteen reissusta.

Aivan viimeisillä kilometreillä palaamme samalle alussa kuljetulle osuudelle. Melkutin jää meiltä tällä kerralla ajamatta. Parkkipaikalla Valtsun kello näyttää kolmeakymmentä neljää. Olemme ajaneet reitin hieman alle neljässä tunnissa.

 

Huomioita:

  • Lossi on toiminnassa ainoastaan Poronpolun polkaisu -tapahtuman aikaan.
  • Luutalammilla on mainio evästaukopaikka. Se sijaitsee noin puolessa välissä pitkää reittiä.
  • Reitti on hyvin hoidettu luontoa kunnioittaen. Poluilla ei ole suuria kaatuneita puita, jonka takia täytyisi nousta pyörän selästä.
  • Junanvaunukahvila Cafe Lättis Pilpalassa vuokraa läskipyöriä lajista kiinnostuneille.

Toisinaan oli pakko taluttaakin

Harjut tekevät reitistä omalaatuisen ja kauniin.

Hiekkatieosuus

Luutalammin nuotiopaikka on puolivälissä matkaa.

Luutalammin tulentekopaikalla

Jyrkkiä mäkiä riittää Poronpolulla

Poronpolulla oli paljon nopeaa neulaspolkua.

Cafe Lättis Pilpalassa

 

Kommentoi