Tänään 5.6 vietämme maailman ympäristöpäivää. Sen kunniaksi olen kehitellyt pienen haasteen.

EU:n viimeisin pyrkimys puuttua muovituotteiden valmistukseen kieltämällä muovisia pientuotteita kuten kertakäyttöruokailuvälineet, pillit ja erityisesti yhdeksänkymmentäluvun Suomessa suositut juomien sekoitustikut, on ollut viime viikkoina esille mediassa. Tuotteiden poiston taustalla on Euroopan rannoilta löytyvä muovijäte, joista 70% koostuu poistouhan alla olevista tuotteista. Nyt aletaan olemaan siinä pisteessä, että on ryhdyttävä toimintaan, joissa meriin päätyvälle muoviroskalle on syytä tehdäkin jotakin, ja tällaiset toimet ovat toivottavasti alkusysäys puhtaammalle luonnolle. Ja tärkein toimenpide on tietysti vähentää muovin käyttöä radikaalisti, mutta mitä voisimme tehdä jo luonnosta löytyvälle roskalle.

Niille viidelle valtamerissä seilaavalle jättimäiselle roskalautalle en pysty tarjoamaan ratkaisua. Ja vaikka suuri osa jätteestä tuleekin muualta kuin Suomesta, löytyy meidänkin rannoilta ja muualla luonnosta yllättävät määrät kaikenlaista roskaa. Toukokuun puolessa välissä olin melomassa Tampereella. Päädyimme melontakaveri Markon kanssa kiertämään Reuharinsaarta ympäri ja siivoamaan sieltä kaiken sinne kuulumattoman.

Kahlasimme saaren ympäri keräten sen rannoilta ja sisuksista järkyttävän määrän roskaa. Roskaa tuli kolme jätesäkillistä ja tämän lisäksi lukuisia suurempia roskia, joita emme laittaneet jätesäkkeihin turhaan viemään tilaa. Harmittaa jälkikäteen, etten ottanut kuvaa koko saaliista!

Roskien joukossa oli hautakynttilöitä, lukuisia muovi- tai jätesäkkejä, lasisia ja muovisia pulloja sekä alumiinitölkkejä, styrox-levy ja paljon pienempiä solumuovin palasia ympäri saarta, useita muovisia 5-30 litran kanistereita, aurauskeppi, erilaisia eväsruokien rasioita (sinappituubi, makkarapaketteja, kurkkusallaatin rasia, lastenruokatuubi…), veneen lepuuttaja, painekyllästettyä lautaa…, kaikkea mitä kuvitella saattaa ja vielä enemmän. Roskaa oli niin paljon, että vaikka paketoimme kajakin kelluvaksi roskalautaksi, emme saaneet kuljetettua yhdellä kerralla kaikkea pois saarelta. Oli palattava takaisin vielä toistamiseen roskasaaliin pariin, jotta kaikki ylimääräinen saatiin pois saarelta.

Haastankin kaikki luonnon ystävät toimiin siistimmän ympäristön puolesta. Vaikka ympäristön kannalta roskien siivoaminen on melko pieni toimenpide (kulutuksen vähentäminen yms. olisivat paljon vaikuttavampia asioita), uskon, että jokaisella teolla on merkitystä. Ehkä tämän avulla jokainen suomalainen voisi ottaa oppia meiltä ja sitä kautta arvostaa puhtaampaa luontoa  ja siistiä ympäristöä. Haasteena on siivota Suomi, sen saaret, rannat, metsämaisemat ja tienvarret.

Ota kuva muistoksi luonnon siistimisestä ja tägää #siivotaansuomi